Pirjo Rautio, teksti ja kuvat

 

HISTORIALLISET RUUSUT SUOMESSA - 1

 
HISTORIALLISET RUUSUT SUOMESSA - 2 ARTIKKELIT
HISTORIALLISET RUUSUT SUOMESSA - 3 HOMEPAGE
   

Heritage Rose Conference in Sangerhausen 19.-24. 06. 2013

 
   
Suomen historiallisista ruusuista tiedetään taimistoluetteloista vasta 1840-luvulta lähtien. 1800-luvulla ruusuja kasvatettiin usein ruukuissa sisällä.  
   
Keski- ja Etelä-Euroopassa tavalliset arat historialliset ruusut eivät menesty Suomen ankarassa ilmastossa. Olen yli 20 vuotta tietoisesti kokeillut ruusujen kestävyyttä Etelä-Suomessa. Suurin osa hankkimistani ruusuista osoittautui liian aroiksi ja kuoli nopeasti.
Parhaimmin täällä selviävät pimpinella-, rugosa- ja ranskanruusut sekä jotkut alba-, kesädamaskon- ja sammalruusut. Mieluimmin kasvatamme ruusut omajuurisina: jos kasvien yläosa paleltuu, niin ruusu voi vielä uudistua juuriensa ansiosta. Vartetut ruusut istutetaan syvälle, juurenniska 15-20 cm maan pinnan alapuolelle.
 
   
Suomessa kiinnostus ruusuihin lisääntyi 1980-luvulla. Suomen Ruususeura perustettiin v. 1989. Siitä lähtien on etsitty vanhoissa puutarhoissa ja puistoissa säilyneitä ruusuja.  
   
Vanhoista puutarhoista on löytynyt yllättävän paljon ruusuja. Ne ovat kestävimpiä vanhoja ruusuja, sillä ne ovat voineet selvitä vuosikymmeniä ilman hoitoa. Niiden nimet ovat usein unohtuneet. Jos näitä ruusuja ei ole pystytty tunnistamaan, niille on annettu uudet nimet, usein löytöpaikkojen mukaan.
Löytöruusut ovat useimmiten pimpinellaruusuja tai tarhakurtturuusuja, mutta myös joitakin kartano- ja ranskanruusuja on löydetty. Tavallisesti ne muodostavat juurivesoja, joista niitä on lisätty.
 
   
R. x francofurtana, kirkonruusu (kyrkogårdsros) ( R. gallica x R. cinnamomea) on Suomessa aika yleinen, vaikka siihen alettiin kiinnittää huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella. Ruotsissa kirkonruusuja on istutettu hautausmaille, mutta Suomessa niitä on löytynyt erityisesti vanhojen kartanoiden puistoista. Sitä on kaksi hiukan erilaista kantaa: eteläinen ja pohjoinen tyyppi. DNA-analyysin mukaan pohjoinen tyyppi on lähempänä metsäruusua kuin eteläinen. Se on ehkä risteytynyt uudestaan metsäruusun kanssa.
Kirkonruusu kasvaa 2-2,5 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi, jossa on suuret tummanvihreät lehdykät.
Se kukkii n. kolme viikkoa heinäkuussa. Kukat ovat 7-8 cm läpimitaltaan, kerrannaisia, liilanroosan värisiä. Juurivesoja muodostuu paljon, joten sitä on ollut helppo levittää.
   
Myös kirkonruusuihin kuuluva komea  Rosa gallica ’Splendens’, valamonruusu on yleinen koko Suomessa. Valamonruusut ovat niin kestäviä, että ne selviävät jopa Pohjois-Suomessa.
Suomenkielinen nimi valamonruusu tulee väärin ymmärretystä käännöslainasta: ranskan ’Rose Pavot’ (”unikkoruusu”), ruotsiksi valmoros, jonka suomenkieliset ovat muuntaneet tunnetun luostarin mukaan muotoon valamonruusu, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä ruusun kanssa.  
Voimakaskasvuinen valamonruusu kasvaa kaksi metriä korkeaksi, pystyksi pensaaksi. Se on upea näky kukkiessaan runsaasti kesäkuun lopusta lähtien kolmisen viikkoa. Lähes yksinkertaiset kukat ovat loistavan karmiininpunaiset, heteet kullankeltaiset. Päärynänmuotoisia oranssinvärisiä kiulukoita muodostuu runsaasti. Valamonruusua on levitetty juurivesoista puutarhasta toiseen.
   
Suomen Ruususeuran perustamisen jälkeen on kirjattu paljon tuntemattomia ruusuja.
Vain joitakin historiallisia ruusuja on onnistuttu tunnistamaan.
 
   
’Minette’, mustialanruusu
Vibert, Ranska 1819.
Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta myös Ruotsissa vanhoissa puutarhoissa. Keski-Euroopassa ’Minette’ on harvinainen.
Suomalaiset pitivät ruusua suomalaisena ja ruotsalaiset ruotsalaisena kuten nimi R. x suionum, svearnas ros osoittaa. Se on saanut suomalaisen nimensä mustialanruusu, koska sen taimia myytiin 1900-luvun alussa Mustialan maatalousoppilaitoksen taimitarhassa.
Vasta 1980-luvun puolivälissä ruotsalaiset kasvitieteilijät tunnistivat ruusun Sangerhausenin ruusutarhassa. Jalostaja Vibert luokitteli ruusun centifoliaksi, mutta Suomessa sitä pidetään neidonruusuna.
Minette kasvaa n. 1 metrin korkuiseksi pensaaksi, joka muodostaa runsaasti juurivesoja, joista sitä on levitetty. Lehdet ovat vaaleanvihreät, kiiltävähköt ja lehdykät pyöreäkärkiset. ’Minette’ kukkii pitkään heinäkuussa. Viehättävät kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, tuoksuvia. Sateisella säällä nuput mätänevät. Suuria oranssinvärisiä kiulukoita muodostuu jossain määrin.
   

’Blush Damask’, kesädamaskonruusu
viljelyssä ainakin jo v. 1759. Mahdollisesti kesädamaskonruusun ja ranskanruusun risteymä.

Ruusua on löydetty monin paikoin Etelä-Suomesta. Kyseessä on sama lajike, jolle on löytöpaikkojen mukaan annettu nimiä ’Tähtitorninkatu’, ’Kotka’, ’Järvenpää’… Sitä on pidetty kartanoruusuna.
Rentokasvuinen ’Blush Damask’ muodostaa runsaasti juurivesoja. Kukka on litteä, 8 cm leveä, erittäin kerrannainen, usein nelijakoinen, keskeltä vaaleanpunainen, reunoilta vaalea, voimakkaasti tuoksuva. Kukkaperän, kiulukan ja verholehtien nystykarvoituksesta lähtee hierottaessa pihkamainen tuoksu.

   
Suurin osa löydetyistä vanhoista ruusuista on edelleen tunnistamatta, joten niillä on suomenkieliset nimet.  
   
’Pikkala’ (centifolia x gallica)?
’Pikkala’ muistuttaa ranskan- ja kartanoruusun risteymää ’Soleil Brillant’, ’Hypathia’, joka on jalostettu ennen vuotta 1790 Alankomaissa.
Ruusu on löydetty ensin Pikkalan kartanosta, jonka mukaan se on nimetty, myöhemmin eri puolilta Etelä-Suomea. Siinä on sekä kartanoruusun että ranskanruusun piirteitä.
’Pikkala’ muodostaa paljon juurivesoja ja kukkii melko myöhään, heinäkuun puolivälissä. Kerrannainen, voimakkaasti tuoksuva kukka on aluksi pallomainen, aniliininpunainen ja siinä on  vaaleaa marmorointia ja keltaiset heteet. Päärynämäisiä kiulukoita muodostuu runsaasti.
   
’Iitin Tiltu’
mahdollisesti harvinainen ranskan- ja kurtturuusun risteymä.
Se on nimetty löytöpaikan mukaan. Pensas kasvaa komeaksi 1,5 -2 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Heinäkuussa avautuvat upeat suuret yksinkertaiset karmiininpunaiset kukat. Rugosaperimän ansiosta kukkia saattaa avautua myös syksyllä. Kiulukoita muodostuu jonkin verran.
   
’Olkkala’
Se löytyi vanhalta ratapenkalta Olkkalan kartanon alueelta Etelä-Suomesta. DNA-tutkimuksen mukaan se on lähellä valamonruusua. ’Olkkala’ on voimakaskasvuinen, yli 2 m korkea, erittäin paljon juurivesoja muodostava pensas, joka kukkii n. neljä viikkoa kesä-heinäkuussa. Keskikokoinen kukka on yksinkertainen vaaleanpunainen, valkokeskustainen. Syksyllä pyöreähköt punaiset kiulukat ja keltainen ruskaväri koristavat pensasta.
   
’Iilampi’
Matala, n. 80 senttiä korkea ranskanruusu, jonka tummat lehdet ovat nahkamaiset. Vaaleanpunaiset pallomaiset nuput avautuvat heinäkuun alussa. Kukat ovat erittäin kerrannaiset, keskiosa vaaleanpunainen, vaaleampi rosetti, reunat vaaleat, vaalenee vanhetessaan hennon vaaleanpunaiseksi.
   
’Herttoniemi’
Tämä blandaruusu löytyi Herttoniemen kartanon alueelta Helsingistä. Se on voimakaskasvuinen, 1,5 metriä korkea pensas. Tuoksuva kukka on keskikokoinen, puolikerrannainen, vaaleanpunainen, reunoiltaan vaaleampi. Se on koristeellinen myös syksyllä loistavan keltaisen ruskavärinsä ansiosta. Punaiset pienehköt kiulukat ovat litteänpyöreitä.
   
’Toukoniitty’
löydetty Toukoniityn puistosta Helsingistä. Se on pari metriä korkea, pystykasvuinen pensas. Heinäkuussa avautuvat lähes yksinkertaiset vaaleanpunaiset kukat, joissa on joitakin valkoisia raitoja. Syksyllä voidaan ihailla sen loistavaa oranssinpunaista ruskaväriä ja pieniä litteänpyöreitä kiulukoita.
HISTORIALLISET RUUSUT SUOMESSA - 2  
  ARTIKKELIT
  HOMEPAGE