ARTIKKELIT KOTISIVU

VUODEN RUUSUT 1995-2017

 
PIRJO RAUTIO  
   
Vuoden ruusun valinnalla Ruususeura haluaa tehdä tunnetuksi Suomessa kauan kasvatettuja ruusuja ja lisätä niiden saatavuutta omajuurisina. Vuoden ruusut julkaistaan hyvissä ajoin, jotta taimistoviljelijät ehtivät varautua lisääntyvään myyntiin. Vuoden ruusuja on valittu vuodesta 1995 lähtien. Jostain syystä valintaa ei ole tehty vuosina 1997 ja 1998.
Useimmiten on valittu pimpinellaruusu tai harisoninruusu, koska vanhoista puutarhoista on löytynyt monta viljelynarvoista lajiketta: ’Juhannusmorsian’, ’Matti Hesperia’, ’Papula’, ’Poppius’, ’Ristinummi’, ’Ruskela’, ’Tove Jansson’, juhannusruusu, (’Linnanmäki’ 2018, ’Aurora’ 2020).
Myös luonnonvaraisten ruusujen kasvattamista on haluttu suosia: ’Tornedal’, ’Kempeleen Kaunotar’, karjalanruusu, ’Tarja Halonen’, (’Fazers Röda’ 2019) sekä blandaruusut ’Herttoniemi’ ja ’Toukoniitty’.
Kestäviä tarhakurtturuusuja on valittu vain kaksi: Neuvoksettarenruusu ja ’Pohjolan Kuningatar’, mutta rugosaperimää on myös ’Ristinummessa’ ja ’Iitin Tiltussa’.
Ranskanruusuja luettelossa on neljä: ’Pikkala’, ’Iitin Tiltu’, ’Merveille’ ( ja ’Olkkala’ 2021).
Myös perimältään epäselvä ’Onni’ ja neidonruusuihin kuuluva ’Minette’ on valittu vuoden ruusuiksi.
 
   
1995 ’Improved’, neuvoksettarenruusu, Rugosa-ryhmä  
1996 ’Pikkala’ Gallica-r. (tai Centifolia-r.)  
1999 ’Tornedal’, luonnonruusu  
2000 ’Kempeleen Kaunotar’, kempeleenruusu  
2001 ’Onni’  
2002 ’Juhannusmorsian’, Spinosissima-r.  
2003 ’Matti Hesperia’, Harisonii-r.  
2004 karjalanruusu, Rosa acicularis  
2005 ’Minette’, Alba-r.
 
2006 ’Pohjolan Kuningatar’, Rugosa-r.  
2007 ’Papula’, papulanruusu, Spinosissima-r.  
2008 ’Iitin Tiltu’, Gallica-r.  
2009 ’Herttoniemi’, ’Herttoniemen Helena’, Blanda-r.  
2010 ’Poppius’, suviruusu, Spinosissima-r.  
2011 ’Ristinummi’, Spinosissima-r.  
2012’Ruskela’, Spinosissma-r.  
2013 ’Tarja Halonen’, tarjanruusu  
2014 ’Tove Jansson’, Spinosissima-r.  
2015 ’Merveille’, Gallica-r.  
2016 ’Toukoniitty’, Blanda-r.  
2017 Juhannusruusu, Rosa spinosissima ’Plena’  
2018 ’Linnanmäki’, ’Linnanmäen Kaunotar’ Spinosissima-r.  
2019 ’Fazers Röda’  
2020 ’Aurora’, Harisonii-r.  
2021 ’Olkkala’, olkkalanruusu, Gallica-r.
 
   
1995 Neuvoksettarenruusu
Rosa × spaethiana ’Spek’s Improved’, ’Improved’
J. Spek, Hollanti n. 1888. Rosa palustris × R. rugosa

Yksinkertaiskukkaista neuvoksen- ja kerrannaiskukkaista neuvoksettarenruusua on löytynyt vanhoista puutarhoista, koska niitä on käytetty aikoinaan muiden ruusujen perusrunkona. Neuvoksettarenruusu on voimakaskasvuinen. Se voi kasvaa jopa 3,5 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Pitkänsoikeat lehdykät ovat vaaleanvihreitä, vain hiukan kurttupintaisia.
Puolikerrannainen kukka on vaaleanpunainen. Valitettavasti ruusu on altis ruusunruosteelle.
I-V
O
  Kuva: Sirpa Kananen
   
1996, ’Pikkalan Kaunotar’, ’Pikkala’
’Pikkala’ on kartanoruusun ja ranskanruusun risteymä.
Nimensä se on saanut Siuntion Pikkalan kartanosta, mutta sitä on löytynyt myöhemmin mm. Kurikasta ja Tammisaaresta, jossa sen tiedetään kasvaneen jo 1800-luvulla. Fredrika Runeberg ja Mimmi Wallgren tilasivat ruusuja Ranskasta. Se kasvoi myös heidän puutarhoissaan Porvoossa.

’Pikkala’ kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, pystyksi ja tiheäksi pensaaksi. Juurivesojea muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää kolmisen viikkoa.
Keskikokoiset kukat ovat kerrannaiset, aniliininpunaiset, marmoroidut. Tuoksu on melko voimakas. Kukkaperissä on runsaasti nystykarvoja kuten kartanoruusuilla, mutta ne ovat pitkät kuten ranskanruusuilla. Päärynämäisiä, oranssinpunaisia sileitä kiulukoita muodostuu runsaasti.
I-III
H O VT
  Kuva: Terttu Suorsa
   
1999 ’Tornedal’, tornionlaaksonruusu
Metsäruusun kerrannaiskukkaisista lajikkkeista tornionlaaksonruusu ja mökinruusu ovat yleisimmät. ’Tornedal’ on kasvanut Tornionjokilaaksossa ainakin 300 vuotta. 1700-luvun alussa ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kuvaili sitä teoksessaan La Figure de la Terre (Maapallon muoto).
’Tornedal’ kasvaa 1,5 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa kesäkuun lopussa ja jatkuu 3-4 viikkoa. Kukka on pieni, erittäin kerrannainen, vaaleanpunainen ja tuoksuva. Kiulukoita ei muodostu. 
’Tornedal’ muistuttaa mökinruusua, mutta kukan keskustan terälehdet ovat kapeampia ja kukkiva oksa on piikitön.
I-VII
O VT
  Kuva: Sirpa Kananen
   
2000 ’Kempeleen Kaunotar’, kempeleenruusu
Rosa × malyi, R. majalis × R. pendulina
Kestävä Kempeleenruusu kasvaa 2-2,5 m korkeaksi, pystykasvuiseksi ja vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti.
Kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa ja kestää kolmisen viikkoa. Yksinkertaiset kukat ovat purppuranpunaiset, keskiosa vaaleampi. Koristeelliset kiulukat ovat pitkulaiset.
I-VI
H O VT
  Kuva: Sirpa Kananen
   
2001 ’Onni’, onnenruusu
Onnenruusu löytyi Rovaniemeltä 1950-luvulla. Kulkukauppias oli myynyt sen juhannusruusuna eräälle yksityispihalle.
Verholehtien liuskaisuuden perusteella yhdeksi kantalajiksi on arveltu kartanoruusua.
DNA-tutkimuksen mukaan perimässä on metsäruusua, mikä selittäisi ruusun kestävyyden.
’Onni’ kasvaa 1,5-1,8 m korkeaksi pensaaksi. Varren alaosa on piikkinen, mutta ylimmät haarat ovat lähes piikittömiä. Juurivesoja muodostuu jonkin verran.
Pienehkö kukka on kerrannainen, vaaleanpunainen. Soikeita punaisia kiulukoita muodostuu.
I-VI
H, O, VT
  Kuva: Sirpa Kananen
   
2002 ’Juhannusmorsian’, morsionruusu
Spinosissima-ryhmä
Ruusun tiedetään kasvaneen vuodesta 1954 lähtien Elimäen kirkonkylässä, jonne se oli tuotu Asikkalan Kurhilan kylästä. Pimpinellatutkija Aila Korhonen arveli, että kyseessä olisi ’Lismore’.
'Juhannusmorsian' kasvaa 1,5 - 1,8 m korkeaksi, pystyksi pensaaksi, joka muodostaa
runsaasti juurivesoja. Versojen alaosassa on runsaasti neulamaisia ja leveätyvisiä piikkejä, mutta vähemmän latvaosassa. Kukinta alkaa kesäkuun loppupuolella. Puolikerrannainen kukka vaaleanpunainen, vaaleneva. Lovellisia terälehtiä on 15-18. Tuoksu on voimakas. Kukinnan jälkeen pensas on täynnä kaljuja, litteänpyöreitä kiulukoita.
I-VII
H, O, VT
  Kuva: Lauri Simonen
   
2003 ’Matti Hesperia’
Harisonii-ryhmä
Ruusu löytyi Helsingistä Hesperian puistosta, jonne oli kaupunginpuutarhuri Bengt Schalinin aikana v. 1949 istutettu 'Ormiston Roy' –lajiketta (R. pimpinellifolia × xanthina), jota 'Matti Hesperia' muistuttaa.
”Matti” on pysty, noin 1-1,5 m korkea, piikkinen pensas, joka muodostaa runsaasti juurivesoja.
Yksinkertaiset kukat ovat keskikokoiset, sitruunankeltaiset ja miedosti tuoksuvat.
Kiulukat ovat litteänpyöreät, mustat ja piikkiset.
I-IV
H O VT
  Kuva: Lauri Simonen
   

2004 Karjalanruusu, Rosa acicularis
Karjalanruusu on laajimmalle levinnyt ruusu: pohjoisessa havumetsäsvyöhykkeellä Ruotsin itäosista pohjoisen pallonpuoliskon ympäri Kanadan itäosiin. Suomessa karjalanruusu on yleinen Pohjois-Savossa ja -Karjalassa.

Pystykasvuinen, tiheäpiikkinen pensas kasvaa 1,5 m korkeaksi ja levittäytyy ympäristöönsä muodostamalla runsaasti juurivesoja. Karjalanruusu kukkii ruusuista ensimmäisenä, usein jo toukokuun lopussa. Pienehköt kukat ovat voimakkaan vaaleanpunaisia. Syksyllä pitkulaiset punaiset kiulukat ja keltaisen-, punaisen ja violetinsävyinen ruskaväri koristavat pensasta.
I-VII
O VT

  Kuva: Sirpa Kananen
   
2005 ’Minette’, mustialanruusu
Vibert, Ranska 1819
Jalostaja luokitteli ruusun kartanoruusuksi. Joskus ’Minette’ luokitellaan kirkonruusuksi, Suomessa neidonruusuksi.
Mustialanruusu - nimensä se on saanut Tammelassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhassa ruusua lisättiin 1900-luvun alussa.
Etelä- ja Keski-Suomessa mustialanruusu on melko yleinen, sillä se on säilynyt monissa vanhoissa puutarhoissa.
Mustialanruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu valtavasti. Niistä ruusua on helppo lisätä. Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä. Kukinta on parhaimmillaan heinäkuussa. Sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä. Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, vähitellen vaalenevia, miellyttävästi tuoksuvia. Joitakin suuria oranssinvärisiä kiulukoita voi muodostua.
I-V
H O VT
  Kuva: Sirpa Kananen
   
2006 ’Pohjolan Kuningatar’, ’Kaiserin des Nordens’, ’Nordens Drottning’, ’Tsaritsa Severa’
Venäjä, n. 1870
R. davurica × jokin tarhakurtturuusulajike.
’Pohjolan Kuningatar’ on peräisin Pietarin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa 1860-luvulta lähtien kasvatettiin E.A. von Regelin johdolla kasvitieteilijä Maximoviczin Japanista lähettämiä siemeniä.

Suomeen 'Pohjolan Kuningatar' on tuotu viimeistään 1900-luvun alussa.
'Pohjolan Kuningatar' kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, siroksi pensaaksi. Vaaleanvihreät lehdykät ovat teräväkärkisiä. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Pienehköt puolikerrotut kukat ovat tummanpunaisia, voimakkaasti tuoksuvia. Jälkikukintaa ei ole. Kiulukoita ei yleensä muodostu.
I-VII
H O VT
  Kuva: Inger Kullberg
   

2007 ’Papula’, papulanruusu
Spinosissima-ryhmä
Ruusu on saanut nimensä Viipurin lähellä sijainneen Papulan kartanon mukaan, jonne se oli tuotu 1860-luvulla Pohjois-Saksasta

Papulanruusun kasvaa 1,5 m korkeaksi, tuuheaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu paljon.
Runsas kukinta alkaa kesäkuun lopussa. Pienehkö kukka on kerrannainen, hempeän vaaleanpunainen, vaaleneva ja voimakkaasti tuoksuva. Tumman viininpunaiset pyöreät kiulukat kypsyvät elo-syyskuussa.
I-VI
B H O VT

  Kuva: Pirkko Jäntti
   
2008 ’Iitin Tiltu’
Ranskanruusun (valamonruusun?) ja kurtturuusun risteymä
‘Iitin Tiltu’ on löydetty jo ennen toista maailmansotaa Iitin kirkonkylästä. Se on nimetty Hiski Salomaan laulelman mukaan.
’Iitin Tiltu’ kasvaa komeaksi, yli 2 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Runsas ja pitkään jatkuva kukinta voi alkaa jo kesäkuun puolivälissä. Kukka on yksinkertainen, iso, läpimitaltaan jopa 10-12 cm, lämpimän karmiinin- tai tiilenpunainen, melko voimakkaasti tuoksuva.
Kurtturuusuperimän ansiosta ’Iitin Tiltu’ saattaa kukkia uudestaan melko runsaasti syyspuolella.
Pulleita päärynämäisiä kiulukoita muodostuu. Ehytlaitaiset verholehdet eteenpäin kuten valamonruusulla.
I-V
B H O VT
  Kuva: Inger Kullberg
   
2009 ’Herttoniemi’, ’Herttoniemen Helena’
(Blanda-ryhmä)
Tämä kanadanruusuristeymä löytyi 1970-luvun alussa Helsingistä Herttoniemen kartanon läheltä. Ruusu on nimetty löytäjän mukaan ’Herttoniemen Helenaksi’.
’Herttoniemi kasvaa 1,5- 2 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti.
Keskikokoiset kukat ovat puolikerrannaiset, hempeän vaaleanpunaiset ja tuoksuvat.
Syksyllä pensasta koristavat loistavan oranssinpunaisen syysväri ja punaiset pienet kiulukat.
I-V
H O VT
  Kuva: Matti Kulju

2010 ’Poppius’, suviruusu
Mahdollisesti jokin pimpinellalajike × vuoriruusu (R. pendulina).

Suviruusu on peräisin Ruotsin maanviljelysakatemian koeasemalta, jonka johtajana
Carl Stenberg (1785-1872) toimi. Stenberg nimesi ruusun Juvalla papin poikana syntyneen esimiehensä Gabriel Poppiuksen mukaan.

’Poppius’ kasvaa tiheäksi, kaksi metriä korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Varren tyvet ovat tiheäpiikkiset, mutta kukkivat sivuhaarat ja vuosiversojen yläosat ovat lähes piikittömiä.
Juurivesoja muodostuu valtavasti. Kukat ovat löyhästi kerrannaiset, maljamaiset, roosanväriset. Tuoksu on heikko. Kiulukat ovat päärynämäiset, tumman punaruskeat. Tummanpunainen syysväri.
I-VI
B H O VT

  Kuva: Ahti Valli
   

2011 ’Ristinummi’
Luultavasti kurtturuusun ja pimpinellaruusun risteymä.
Löytöruusu Ristinummen asemapenkalta Järvenpäästä 1990-luvun alusta.

’Ristinummi’ kasvaa rotevaksi, ainakin 2,5 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu paljon.
Kukinta-aikana kesäkuun puolivälistä lähtien se on upea näky. Yksinkertaiset kukat ovat suuria, jopa 12 senttiä läpimitaltaan. Ne ovat aluksi voimakkaan vaaleanpunaisia, mutta vaalenevat liilaksi. Keskiosa on kellertävä. Tuoksu on melko voimakas. Litteitä, viininpunaisia kiulukoita muodostuu aika paljon.
Syksylläkin pensas on kaunis: tiilen- tai viininpunainen ruskaväri ja isot litteänpyöreät punaiset kiulukat. Rugosaperimän ansiosta ruskavärien keskelle voi aueta vielä yksittäisiä kukkia.
I-V
H O VT

  Kuva: Inger Kullberg
   

2012 ’Ruskela’, ruskelanruusu
Spinosissima-r.
Löytöruusu Vihdistä. Myöhemmin sitä on löydetty Kauttualta, Vaalimaalta ja Viipurin läheltä.
Aila Korhosen mukaan ’Ruskela’ voi olla  alkuperäiseltä nimeltään 'Lady Hamilton'.  

Ruskelanruusu kasvaa n. 2 m korkeaksi, pystyksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu melkoisesti.
Kaunis keskikokoinen kukka on kerrannainen, keskeltä voimakkaamman vaaleanpunainen, reunat vaaleammat, lopuksi väri haalistuu. Mieto tuoksu. Punaiset pyöreähköt kiulukat ovat sileät.
I-VI
H O VT

  Kuva: Matti Kulju
2013 ’Tarja Halonen’, tarjanruusu
Tarjanruusu löytyi entisen Helsingin kaupunginpuutarhurin Bengt Schalinin puutarhasta. Se tunnettiin aikaisemmin nimellä ’Schalin 10’. Kansainvälisenä ruusuvuonna 2002 Ruususeura nimesi ruusun presidentti Tarja Halosen mukaan. Presidentti itse kastoi ruusun Marketanpuistossa Espoossa.
Ruusun arveltiin olevan kanadanruusuristeymä, jonka Bengt Schalin olisi ehkä jalostanut.
Kyseessä on kuitenkin Rosa nutkana ’Plena’.
Tarjanruusu on pystykasvuinen, n. 2 m korkea pensas. Kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Punaiset nuput aukeavat puolikerrannaisiksi tuoksuviksi, liilanroosan värisiksi kukiksi, joissa on viininpunaisia täpliä. Keltaiset heteet näkyvät. Litteänpyöreitä oranssinvärisiä kiulukoita muodostuu runsaasti.
I-III (IV)
H O VT
  Kuva: Lauri Simonen
   

2014 ’Tove Jansson’
Spinosissima-ryhmä. I-V.
'Poppius' x 'Red Nelly', Peter Joy 1990.

”Tove” kasvaa 1,5 m korkeaksi, pystyksi, piikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti
Kukinta alkaa kesäkuun puolenvälin paikkeilla ja kestää pari viikkoa. Kaunis kukka on 5-6 cm leveä ja lähes yksinkertainen. Terälehtiä on useimmiten 7-9 kpl. Terälehdet ovat tumman, samettisen karmiininpunaiset ja heteet ovat keltaiset. Mieto, hieman persianruusumainen tuoksu. Pyöreitä punamustia kiulukoita muodostuu runsaasti. Syysväri on punaruskea.
I-V
H O VT

   
2015 ’Merveille’
Gallica-ryhmä
Pirjo Rautio, 2005, ’Nuits de Youngin’ ja ranskanruusun risteymä.
’Merveille’ kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, runsaasti kukkivaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu. Kukinta alkaa heinäkuun alussa ja kestää 3-4 viikkoa säistä riippuen. Upeanvärinen kukka on puolikerrannainen, aluksi samettisen purppuranpunainen, myöhemmin tumma violetti, keskiosa säilyy vaaleampana. Kullankeltaiset heteet korostavat tummaa väriä. Miellyttävä tuoksu. Pyöreät kiulukat ovat karvaiset.
I-111
B H O
  Kuva/foto Pirjo Rautio
2016 ’Toukoniitty’
Blanda-r.
Toukoniityn puistosta Helsingistä löydetty kanadanruusuristeymä.
Voimakaskasvuinen, 1,8 m korkea, vähäpiikkinen pensas. Juurivesoja muodostuu paljon.
Puolikerrannaiset, vaaleanpunaiset kukat, valkoisia raitoja. Syksyllä voi ihailla oranssinpunaista ruskaväriä ja pieniä punaisia kiulukoita.
I-V
H O VT
  Kuva: Sirpa Kananen

2017 Juhannusruusu, Rosa spinosissima ’Plena’

Juhannusruusua on kasvatettu Suomessa 1800-luvulta lähtien. Ruusun alkuperää ei tunneta. Se saattaa olla peräisin Venäjältä. Aikoinaan spinosissimaryhmän ruusuja myytiin niputtain nimeämättöminä, esim. valkoiset kerrannaiset. Suomessa on säilynyt paljon vanhoja pimpinellaruusuja, jotka muualla ovat hävinneet. Olen huomannut, että ne menestyvät paremmin täällä kuin Keski-Euroopassa. Juurivesoista niitä on ollut helppo lisätä. Aikaisemmin juhannusruusuja kasvoi lähes joka puutarhassa. Ei ihme, että on käytetty nimiä ”Finlands vita ros” ja ”Finnish White”.
Juhannusruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi pensaaksi, joka muodostaa runsaasti juurivesoja.
Se kukkii juhannuksen tienoilla pari viikkoa. Kukat ovat löyhästi puolikerrannaisia, kermanvalkoisia, keskeltä kellertäviä, kullankeltaiset heteet näkyvät hiukan. Kukat voivat olla aluksi punertavia tai kellertäviä. Tuoksu on voimakas ja makea.
Syksyllä juhannusuusulla on kaunis violetin- tai viininpunainen ruskaväri. Pyöreitä mustia kiulukoita muodostuu joissakin kannoissa vain vähän, joissakin runsaasti.
I-VIII
H O VT

  Kuva: Lauri Simonen
OMAJUURISIA TAIMIA MYYVIÄ TAIMITARHOJA
B Blomqvistin Taimisto, www.blomqvistintaimisto.com
H Hongiston Taimisto, www.hongistontaimisto.fi
O Oulujoen Taimisto, www. taimisto.net
VT Vakka-Taimi, www.saunalahti.fi/vemr
 
   
LISÄTIETOA
Ruususeuran kotisivut: www.ruususeura.fi
Simolan rosario: www.simolanrosario.com
Alanko-Joy-Kahila-Tegel, Suomalainen ruusukirja, Tammi, Helsinki, 2009.
Rautio, Pirjo, Suomen ruusut, Otava, Helsinki, 2009.
Rautio, Pirjo, toim., Kauniit löytöruusut / Vackra fyndrosor, Suomen Ruususeura Ry/ Finska Rosensällskapet, 2009.
Rautio, Pirjo, Tuoksuvat tarhakurtturuusut / Doftande rugosarosor, Suomen Ruususeura Ry/ Finska Rosensällskapet, 2013.
Rautio, Pirjo, Upeat ranskanruusut / Praktfulla gallicarosor, Suomen Ruususeura Ry/ Finska Rosensällskapet, 2016.
 
   
ARTIKKELIT KOTISIVU