ARTIKKELIT
WORLD FEDERATION OF ROSE SOCIETIES
OHJELMAA RUUSUSEUROJEN JÄSENILLE
2013, 2014, 2015, 2016 JA 2018
(Svenskspråkiga medlemmar se: www.rosenselskabet.dk eller be att få låna tidningen i fråga av våra styrelsemedlemmar).
Jens Otto Pedersen  
   
Vuoden 2013 kesäkuun 19 - 23 päivinä kokoontui Sangerhauseniin, Saksaan 220 innokasta ruusuharrastajaa kaikkialta maailmasta osallistuakseen 13. International Heritage Rose Convention´iin. Konferenssin teemana oli historiallisten ruusujen paikantaminen, tunnistaminen ja tallentaminen.

Osanottajat edustivat 28 eri maata. Suurimman ryhmän, noin kolmasosan läsnäolevista ruusumaanikoista muodostivat saksalaiset. Australiasta oli suurehko delegatio, yli 40 osanottajaa, joiden ohjelmaan kuului lisäksi 3 viikon Euroopan kierros. Meitä Tanskasta oli 3 henkilöä.

Keskiviikko 19.6. oli tulopäivä, illalla klo 19 oli konferenssin viralliset avajaiset Europa-Rosariumin suuressa lasirakennuksessa.
Kaikki esitelmätilaisuudet pidettiin Sangerhausenin musiikkiopistossa aamupäivisin torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Esitelmien tukena oli Power Point-ohjelma, joten esitykset olivat yhtä juhlaa näkö- ja kuuloaisteille.
   
Torstaiaamuna 20.6. oli esittelyssä tuleva 17.World Rose convention 2015 Ranskan Lyonissa. Tapahtumaan on suunniteltu todella upea ohjelma. Lähtekää joukolla matkaan! Tämän jälkeen Thomas Hawel, Europa-Rosariumin johtaja, kertoi ruusutarhan taustasta, työstä, kokeiluista ja tulevaisuuden näköaloista. Seuraava esitelmä "Ploid-määritysmenetelmä avuksi tunnistaa ja ryhmittää historiallisia ruusuja". Otsake kuulosti jotenkin oudolta, mutta professori Andrew Roberts Englannista oli rento ja hauska herrasmies. Hän osasi kouriintuntuvasti elävöittää aineistoaan, joten esitelmä otettiin innostuneesti vastaan.
Kahvitauon jälkeen matka jatkui Kiinaan. Prefessori Gualiang Wang kertoi Kiinassa tapahtuvasta unhoonjääneiden ruusulajien ja lajikkeiden etsinnästä ja tunnistamisesta. Lopuksi esitelmöi Charles Quest-Ritson Englannista hyvin perusteellisesti ja hiukan provosoiden aiheesta "Remontanttiruusuista teeristeymiin".
Lounaan nautimme Sangerhausenin Rosariumissa. Tuhdin aterian jälkeen tarjolla oli opastettu kierros alueella tai vaihtoehtona omin päin tutustuminen 12,5 hehtaariin, 8300 erilaiseen ruusuun (joista 1371 historiallista ruusua) - kaiken kaikkiaan 75.000 kasviin.
Sangerhausenin Rosarium on varmasti maailman ainoa paikka, jossa voi juosta amokkia 223 erilaisen ranskanruusun välistä!
Illalla saimme nauttia upeasta urkukonsertista historiallisessa Jacobin kirkossa.
  Alain Meilland esitteli Lyonin konferenssia.
Perjantaina 21.6. ohjelma aloitettiin esittelemällä tulevat WFRS:n alueelliset konferenssit:
- 2013 Uusi Seelanti, Palmerstone  22. - 27.11.
- 2014 Espanja, Barcelona  8. - 18.5.
- 2014 Intia, Hyderbad joulukuu
- 2015 Ranska, Lyon
- 2016 Kiina Beijing
- 2018 Tanska                    
 
   
Päivän ensimmäisen esitelmän piti Helga Brichet: "Italian ruusutarhoja". Esitys oli hiukan haparoiva ja kuvat jotenkin epätarkkoja. Seuraavan esitelmän otsikko oli "Historical Roses in America". Paul Zimmermann oli kuitenkin estynyt tulemasta paikalle, joten WFRS:n presidentti Steve Jones, USA, luki tekstin paperista ja kommentoi aihetta. Oli hienoa nähdä ja kuulla eurooppalaisista henkilöistä, jotka olivat vieneet ruusujalostuksen USA:han ja mitä kaikkea he olivat saaneet aikaan.
Kahvitauon jälkeen käsittelyssä oli "Roses Nabonnand". Patricia Cavallo (Gilbert Nabonnandin lapsenlapsi) ja Dominique Massad (Jean-Baptiste André Guillot'n, joka jalosti ensimmäisen teeristeymän 'La France´n, lapsenlapsenlapsi) Ranskasta, kertoivat yhdistyksestä: "Les Mais des Nabonnand Roses", jonka tarkoituksena on etsiä, löytää, tunnistaa ja säilyttää jalostaja Gilbert Nabonnand´in (1828 - 1903) ja hänen poikiensa Paulin ja Clemensin jalostamia ruusuja. Edellämainitut Nabonnandit jalostivat vuosina 1850 - 1940  yli 300 ruusua ja saivat niistä 230 palkintoa. Tähän mennessä yhdistys on identifioinut 54 Nabonnand-ruusua.
Päivän viimeisessä esitelmässä Odile Masquelier, Ranska, kertoi naisista, joiden mukaan on nimetty ruusut: 'Comtesse du Cayla', 'Duchesse de Berry' ja 'Lady Waterlow'.
 
   
Lounaan jälkeen meillä oli taas samat mahdollisuudet tutustua Rosariumiin. Eilinen paahtava aurinko +36 astetta lämmintä oli onneksi viilentynyt +24 asteeseen ohuen pilviverhon ansiosta. Oli mukavaa liikkua ja tutustua kunnolla moniin köynnösruusuihin. Oma kiinnostukseni itävaltalais-unkarilaisen ruusunjalostajan Rodolf Geschwindin ruusuihin vahvistui entisestään.
Illaksi oli kaikki konferenssin osanottajat kutsuttu yhdessä kaupungin edustajien kanssa palkinnonjakotilaisuuteen. Sangerhausenin kaupungin "Kultainen ruusu" jaetaan vuosittain henkilölle, joka on työskennellyt Europa-Rosariumin hyväksi. Palkinto luovutettiin Eilike Vemmerille, joka on toiminut useita vuosia aktiivisesti Europa-Rosariumin ystäväyhdistyksessä ja ollut valmistelemassa k.o. konferenssia.
   
Lauantaina 22.6. oli järjestetty retki Kasseliin. Siellä ohjelmassa oli tutustuminen Wilhelmshöhen puistoon ja kaupungin rosariumiin. Aion kirjoittaa seuraavaan Rosen Nyt:iin kokonaisen artikkelin tästä kohteesta.  
   
Sunnuntaina 23.6. oli aamupäivällä tarjolla 3 esitelmää sekä "ruusukastajaiset". Edellä mainittu Eilike Vemmer ja Hella Brumme kertoivat työstään tunnistaa ruusuja vanhoista kuvista. Anne Velle-Boudolf Belgiasta kertoi ruusujalostusyritys Lens´istä, sen päätuotteista Moschata-ryhmän ruusujen risteytyksistä ja omista jatkokokeiluistaan.  
Sitten lopultakin pohjoismainen osuus: Pirjo Rautio Suomesta kertoi Suomessa tavatuista historiallisista ruusuista ja löytöruusuista. Meille kolmelle tanskalaiselle oli todella oikein ihanaa kokea, miten kuulijat olivat suorastaan lumoutuneita kuulemastaan esitelmän sisällöstä ja koko konferenssijakson suvereenisesti parhaista kuvista. Pirjo esitelmöi saksaksi, joka tulkattiin englanniksi. Pirjo Rautio jalostaa ruusuja myös itse.  
   
Sitten tuli shampanjan aika. Uusi ruusu kastettaisiin. Anne Velle-Boudolfin jalostamalle köynnösruusulle annettaisiin nimi, ja taas oli Eilike Vemmer esillä. Hänen kolme lastenlastaan kaatoivat vettä uuden, vähän auringossa nuukahtaneen ruusun päälle ja nimeksi annettiin 'Eilike' (lausutaan ailike).
Rosariumin lasirakennuksessa nautitun lounaan jälkeen päättyi 13. International Heritage Rose Convention Sangerhausenissa. Neljä jännittävää ja sisältörikasta päivää yhdessä suuren ihmisjoukon kanssa - joukossa tuttuja ja tuntemattomia - mutta kaikilla sama intohimo: ruusut. Varmaankaan tämä ei ollut viimeinen kerta, kun osallistun WFRS:n tapahtumaan. Siellä kiersi nimittäin huhu: "Osallistumisesta voi tulla pakonomainen riippuvuus".
  Loppuseremonia
   

Jens Otto Pedersen on Tanskan ruususeuran varapuheenjohtaja ja Rosen Nyt -lehden päätoimittaja. Olemme luvan saatuamme kääntäneet hänen artikkelinsa Rosen Nyt 3/2013 lehdestä Suomen Ruususeuran jäsenille houkutukseksi ja innoitukseksi osallistua WFRS:n eri puolilla maailmaa järjestettyihin kansainvälisiin tilaisuuksiin.

 
   
Kääntäjä Hillevi Byman
Raia Heikkilä
Tytti Heiskala
Foto: Pirjo Rautio
   
ARTIKKELIT