Jorma Koskinen, Taimiostoksilla -1  
Jorma Koskinen, Taimiostoksilla -2  
Jorma Koskinen, Taimiostoksilla -3  
Jorma Koskinen, Taimiostoksilla -4 Artikkelit
   
Kokenut harrastaja miettii uusia lajikkeitaan jo talven aikana ja tilaa ruusunsa etukäteen. Hän tietää mihin ryhmään ruusu kuuluu ja minkälaista hoitoa se vaatii. Kaikki me kuitenkin olemme sortuneet heräteostoksiin taimikaupassa ja ostaneet ruusun, jolle ei vielä ole paikkaa eikä suunnitelmaakaan. Joskus terveeltä näyttänyt taimi ei olekaan lähtenyt kasvuun. Tämä kirjoitus esittelee taimityyppejä, lajikkeiden erilaisia hoitovaatimuksia ja muita seikkoja, joihin ruusukaupassa tulisi kiinnittää huomiota.  
   
Kun selailee luetteloita tai on jo ostoksilla, olisi ensimmäisenä pidettävä mielessä omat todelliset olosuhteet ja reaaliset hoitomahdollisuudet. Tarvitsevatko nämä ruusut säännöllistä kastelua? Olisiko minun paras valita "kesämökkiruusuja", jotka pärjäävät pitkään omillaan? Sopivatko nämä lajikkeet minun varjoiselle tontilleni?  Monet ikävät kokemukset ovat saattaneet johtua siitä, että on ostanut väärän ruusun tai istuttanut sen väärään paikkaan. Suomessa oli vuonna 2016 myytävänä yli 1100 ruusulajiketta. Niistä löytyy vähintään 50 sopivaa ruusua jokaiseen puutarhaan Rovaniemen ja Hangon välillä. Omia voimiaan tai ajankäyttömahdollisuuksiaan ei kuitenkaan kannata yliarvioida.  
   
Oikea ruusu oikeaa paikkaan
Asioita, jotka taimikaupassa saattavat unohtua, ovat mm. valo–varjo-olosuhteet. Mitä pidempään lajike kukkii, sitä enemmän se yleensä vaatii aurinkoa. Ryhmäruusut eivät pääsääntöisesti lainkaan viihdy varjossa, mutta useat tarhakurttu-, neidon- ja tarhapimpinellaruusut kasvavat tyydyttävästi myös puolivarjossa. Suurin ongelma, joka aiheuttaa virhevalintoja ja sitä kautta epäonnistumisia tai pettymyksiä, ovat kuitenkin lajikkeiden hoitotarpeet, se miten paljon ruusu vaati aikaa ja toimenpiteitä menestyäkseen.
 
   
Harhaluulo siitä, että mihin tahansa pellon pientareelle kaivettu isokukkainen teehybridi- tai loistoköynnösruusu kukkii mainoskuvien lailla runsaasti vuodesta toiseen ilman erityisempää hoitoa tai talvisuojausta, tuottaa vain tarpeettomia pettymyksiä ja saa pahimmassa tapauksessa harrastajan luopumaan ruusuista kokonaan. Ikävä ongelma aloittelijan ja oikeastaan koko ruusuharrastuksen kannalta on, että suurin osa maamme pienistä taimikaupoista ja isoista marketeista pitää valikoimissaan vain näitä lisähoitoa vaativia lajikkeita. Niiden lisäksi saattaa tarjolla olla vain juhannusruusu ja muutama tarhakurtturuusu. Ehdota omistajalle, että paikkakuntasi taimimyymälä tuo valikoimiinsa myös vanhoja pensasruusuja ja uusia talvenkestäviä kotimaisia lajikkeita. Hyvä on myös tietää, että suomalaista alkuperää oleva helppohoitoinen omajuurinen taimi on yleensä pitkällä tähtäimellä kestävämpi sijoitus kuin ulkomainen, vartettu, hoitokokemusta vaativa talvenarka lajike. Toki ulkomailta tuodaan tai voidaan tilata paljon myös vartettuja kestäviä pensasruusuja. On jokaisen ruusunkasvattajan oma asia päättää, kuinka paljon työtä on valmis ruusujensa eteen tekemään.  
   
Jorma Koskinen, Taimiostoksilla -2