'Aino Ackté' ja 'Bengt M. Schalin′
Vanhoja suomalaisia nimikkoruusuja - 1

 

'Aino Ackté' ja 'Bengt M. Schalin′
Vanhoja suomalaisia nimikkoruusuja - 2

ARTIKKELIT
Teksti ja kuvat Eeva Ruoff  
   
Tapa antaa ruusulle lajikenimi kehittyi vähitellen 1800-luvun alkupuolella, kun uusia jalosteita tuli jatkuvasti markkinoille. Niiden perusteella lajikkeet voitiin erottaa toisistaan paremmin kuin ennen, jolloin ruusuilla oli pitkiä, tieteellisiltä kuulostavia nimiä kuten Rosa spinosissima plena rosea. Lajikenimien piti olla suhteellisen lyhyitä ja mielellään sellaisia, että ne antoivat uudelle kasville jonkinlaista ”hohtoa”, esimerkiksi 'Celestiale' eli ”Taivaallinen”. Eräät lajikkeet nimettiin jonkun tunnetun henkilön mukaan, kuten 'Duchesse de Berry' ja 'Louis XVIII'. Ensin mainitun nimen tuli epäilemättä viitata siihen, että ruusu oli niin viehättävä kuin kyseinen herttuatar, joka oli eräs aikansa ”julkisuuden henkilöitä”. Kuningas Louis XVIII eli suomalaisittain Ludvig XVIII oli tietysti myös julkisuuden henkilö, mutta hänen kaimakseen nimetyn ruusun tuli varmaan myös muistuttaa sen omistajia paluusta takaisin vanhaan hyvään kuningasaikaan Napoleonin ajan onnettomien melskeiden jälkeen. Ludvig XVIII hallitsi Ranskaa 1814-1824.  
   
Henkilönimien käyttäminen alkoi vuosisadan loppua kohti mennä melkein liiallisuuksiin ainakin Ranskassa. Eräässä hyviä ruusulajikkeita esitelleessä luettelossa tulivat ensimmäisinä esimerkiksi seuraavat kymmenen pensasta, jotka kaikki on nimetty jonkun henkilön mukaan eli ne olivat Abbé Bramerel, Abel Grand, Antonie Mouton, Auguste Mie, Cardinal Patrizzi, Docteur Andry, Duc de Casez, Duchesse d'Orleans, François Arago, Général Washington ja Hippolyte Jamain.
 
   
Monille uusille lajikkeille ja "löytöruusuille" on viime vuosina annettu suomalaisten henkilöiden nimiä. Näitä hiljattain Suomessa nimettyjä ja varmasti kaikin puolin erinomaisia pensaita ei kuitenkaan käsitellä tässä. Kerron suomalaisten henkilöiden mukaan ulkomailla nimetyistä ruusuista, sillä ne ovat eräs osa ruusujen ja ruusunviljelyn kulttuurihistoriaa, vaikka ne ovat jääneet jo unohduksiin tai eivät ole tulleet tunnetuiksi. Tämäkin luettelo on epätäydellinen. Eräälle Yhdysvalloissa asuneelle rouva Niemiselle on aikoinaan omistettu nimikkoruusu, mutta en ole pystynyt jäljittämään sitä. 'Poppius' eli suviruusu on toisaalta mukana, vaikka se nykyään taas hyvin tunnetaankin, koska se edustaa vanhinta eli 1800-luvun kerrostumaa paljon erimielisyyksiä aiheuttaneen 'Elisabet' -ruusun ohella.  
Seuraavassa esiteltyjen lajikkeiden jalostus- ja myyntiin tulon vuosia koskevat tiedot näyttävät muuten vaihtelevan eri lähteissä. Olen kuitenkin seurannut yleisimmin esitettyjä vuosilukuja; ajoituksien tutkiminen ei ole ollut tässä yhteydessä olennaista.  
   
'Aino Ackté'
(Lévêque, Ranska 1903).
Ruusu on teehybridi, jonka kukat olivat väriltään herkän vaaleanpunaisia. Louis Lévêque toi sen markkinoille vuonna 1903, jolloin laulajatar oli hyvin tunnettu niin Ranskassa kuin jo Yhdysvalloissakin.
 
   

'Elisabet'
(Stenius, Suomi 1897 (?)).
'Elisabet' oli teeruusu, jolla oli hyvin suuret vaaleanpunaiset, hiukan keltaiseen vivahtavat kukat. Se oli kuulemma myös hyvin runsaskukkainen. Tunnettu helsinkiläinen kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Stenius antoi sille äitinsä Elisabet Steniuksen kunniaksi nimen 'Elisabet'. Nimen johdosta syntyi erimielisyyksiä, koska Steniuksen mukaan ruusu oli muunnos 'Rovelli Charles' -nimisestä lajikkeesta, ja sen vuoksi oikeutettu omaan nimeen. Eräät muut ihmiset olivat kuitenkin sitä mieltä, että Steniuksen 'Elisabet' oli itse asiassa juuri tuo samainen 'Rovelli Charles' eikä mikään muunnos. Jean Pernet-Père oli tuonut 'Rovelli Charles' -jalosteensa myyntiin vuonna 1876.
Kiista Elisabet-nimestä jäi ratkaisematta ja päättyi siihen, kun Suomessa yleensä vain "ruukkuruusuina" myytyjen teeruusujen kysyntä laimeni ja loppui kokonaan 1900-luvun alkupuolella.

 
   
'Franz Grümmer'
(Maass, Saksa 1927).
Tämä ruusu on teehybridi. Sen kukat olivat kirkkaan korallinpunaiset, hyvin suuret, kestävät ja tiheään kerrotut. 1930-luvulla tätä lajiketta oli istutettu pitkiin sarkoihin Helsingin Esplanadi-puiston pääkäytävän molemmin puolin.
Ruusun jalostaja Conrad Maass Junior oli perinyt Rellingenissä, Pohjois-Saksassa sijainneet suuret puu- ja ruusutaimistonsa isältään, jonka nimi oli myös Conrad Maass. Liike myi Suomeen ruusujen, köynnöskasvien, hedelmäpuiden, koriste- ja marjapensaiden taimia sekä kielonjuuria ja ilmeisesti monia muitakin tuotteita, joita puutarhaväki siihen aikaan tarvitsi.
Franz Grümmer (1863–1920) oli kotoisin Holsteinista, ja hän oli aikoinaan ollut Conrad Maass Seniorin parhaita ystäviä. Grümmer tuli Suomeen vuonna 1888. Hän kotiutui tänne, anoi ja sai Suomen kansalaisuuden ja omistautui täällä ennen kaikkea ruusujen viljelylle, ensin Huopalahdessa eli nykyisen Helsingin alueella ja sittemmin Jorvaksessa, Kirkkonummella.
 
   
'Ingar Olsson'
(S. Poulsen, Tanska 1931).
Tämä oli eräs Poulsenin liikkeen polyantha-jalosteita. Sen kukat olivat puolikerrotut, hyvin suuret ja väriltään heleän ruusunpunaiset. Niiden erikoisuutena oli se, että niissä oli sekä vaaleampia että tummempia vivahteita. Lajike oli nimetty puutarha-arkkitehti Paul Olssonin Ingar-nimisen puolison kunniaksi.
 
   
['Marskalk Mannerheim' ?].
Tämän ruusun olemassaolo on jäänyt hämäräksi. Paul Olsson kertoi siitä vuoden 1954 syksyllä Hufvudstadsbladetin toimittajalle, joka kävi hänen luonaan Kauniaisissa (Hbl. 21.9.1954).
Olssonin mukaan se oli samanlainen tertturuusu kuin saksalaisen Wilhelm Kordesin liikkeen vuonna 1937 myyntiin tuoma 'Orange Triumph', mutta "marsalkalla" oli vaaleanpunaiset kukat. Lajiketta ei kuitenkaan näytä mainittavan sen enempää Olssonin taimiston luetteloissa kuin missään muissakaan julkaisuissa. Olikohan kasvi niin heikko, että se ei tullut koskaan myyntiin vai olivatko marsalkan sukulaiset ehkä kieltäneet hänen nimensä antamisen kyseiselle ruusulle?
Marsalkka kuoli vuoden 1951 tammikuussa.
 
   
'Poppius'
(Stenberg?, Ruotsi n. 1850).
Tämä pimpinellaruusu  on nimetty suomalaissyntyisen juristin Gabriel Poppiuksen (1769–1856) mukaan. Hän toimi Ruotsin Kuninkaallisen Maatalousakatemian johtajana silloin kun Carl Stenberg, sen koeaseman johtaja, "äkkäsi" tämän ruusun ja nimesi sen esimiehensä mukaan. Ruusun varsinaista syntyhistoriaa ei kuitenkaan tunneta. Eräiden tietojen mukaan se oli Stenbergin oma jaloste, toiset tutkijat ovat sillä kannalla, että Stenberg vain nimesi täten koeasemalla kasvaneen ruusun, joka oli joko syntynyt siellä itsekseen tai lähetetty sinne viljeltäväksi ja vertailtavaksi. (Bengt Schalin ja Paul Olsson käyttivät tästä ruususta muuten nimeä 'Dr. Poppius'. Se on ehkä ollut ruusun "oikea" eli alkuperäinen nimi, mutta Gabriel Poppius ei ollut tohtori, etevä juristi kylläkin. Titteleiden suhteen näkee vanhoissa julkaisuissa paljonkin horjuvuutta. Yksi ja sama ruusu näyttää esimerkiksi joskus olevan 'Marie Baumann' ja joskus 'Mademoiselle Marie Baumann'.
 
   

Vanhoja suomalaisia nimikkoruusuja - 2

 
   
ARTIKKELIT