GIVERNY  
IMPRESSIONISTI CLAUDE MONET'N PUUTARHA JA RUUSUT RUUSUTARHOJA
Teksti ja kuvat Pirjo Rautio HOMEPAGE
   
 
   
V. 1883 Monet vuokrasi Givernystä pitkän vaaleanpunaisen talon, jonka hän osti v. 1890. Monet säilytti puutarhan alkuperäisen geometrisyyden: leveä keskikäytävä, sarja samansuuntaisia pieniä käytäviä, suorakaiteen ja neliön muotoisia kukkapenkkejä. Nämä suorat linjat peittyivät pian kasvien runsauteen.
   
RUUSUKÄYTÄVÄ (L’Allée des roses)
Monet oli kukkahullu. Hän oli kiinnostunut iiriksistä ja varsinkin liljoista, jotka olivat hänen mielikukkiaan, mutta hän piti myös ruusuista. Häntä kiinnosti ruusuissa niiden lukemattomat sävyvivahteet. Monet kävi puutarhakaupoissa ja ystävien ruusutarhoissa. Hän tutki puutarhalehtiä, siemen- ja ruusuluetteloita ja tilasi ruusuja itselleen ja jopa ystävilleen. Hän vaihtoi taimia ystäviensä kanssa. Puutarhan maaperä oli erittäin kalkkiperäinen, joten se ei sopinut kovin hyvin ruusuille. 
  ’Centenaire de Lourdes’, (Delbard 1958) koko kesän kukkiva floribundaruusu kasvaa talon edustan kukkapenkeissä runkoruusuna Monet’n vaaleanpunaisten ja valkoisten ruusujen paikalla.
Monet’n ruusuista ei ole luetteloa, vain joitakin laskuja ja kirjeitä, joissa hän kertoo puutarhan lajikkeista. V. 1905 taiteilijan Cochet-Cochet’lle lähettämässä tilauksessa oli  seitsemän matalaa runkoruusua: ’Blanc Double de Coubert’, ’Conrad Ferdinand Meyer’, ’Hétérophylla’, ’Gloire des Polyanthas’, ’Mignonette’ ja kaksi muuta myyjän valinnan mukaan.  
   
Monet piti eniten yksinkertaisista, luonnonmukaisista kukista. Hän suosi luonnonruusuja kuten omenaruusuja ja tiheiköiksi kasvavia pimpinellaruusuja. Hänellä oli niitä edinburgilaiselta kasvattajalta hankittu kokoelma. Givernyssä kasvoi ’Paul’s Scarlet Climber’ (Paul 1916), ’Paul’s Single White’ (1883) ja ’Ophelia’ (1912), ’Paul’s Lemon Pillar’ (1915), jonka emokasvi, pitkälle syksyyn kukkiva remontanttiruusu ’Maréchal Niel’ kasvaa nykyään pääkäytävän varrella.
Makuuhuoneensa ikkunan eteen hän istutti mieliruusunsa ’Mermaidin’ (Paul 1918), jonka yksinkertaiset kukat ovat suuret, keltaiset.
 
   
  Näkymä Monet’n makuuhuoneen ikkunasta. Tästä ikkunasta hän näki hyvin kukkatarhansa. Ikkunan alla kiipeilee Monet’n suosikki ’Mermaid’, jolla on yksinkertaiset, keltaiset kukat.
   
Runkoruusuna kasvoi Geschwindin jalostama preeriaruusun (R. setigera) risteymä ’Virago’, jolla on isot vaaleanpunertavat kerrannaiset kukat.
Ennen kaaritukien pystyttämistä pääkäytävlle Monet ohjasi valkokukkaiset ’Madame Alfred Carrière’-köynnökset pitkin kuusten runkoja.
  Geschwindin jalostama vaaleanpunakukkainen köynnösruusu ’Virago’ (1887) kasvoi puutarhassa Monet’n aikana.
   
Puutarhassa viihtyi poikkeuksellisen voimakaskasvuinen noisetteruusu ’La Belle Vichysoise’, jonka oli jalostanut v. 1897 Ivry-sur-Seinessä asuva jalostaja Lévêque, jolta Monet hankki suoraan kasveja. Sen kukat olivat punertavat, hyväntuoksuiset. Monet kasvatti sitä säleiköissä ja tukikaarissa ja vesipuutarhassaan, jossa se sai kiipeillä puihin.
   
Yksi suosikeista oli kerrannaiskukkainen, tummanpunainen ’Crimson Rambler’ (Multiflora-ryhmä, 1893). Monet kasvatti tätä voimakaskasvuista, myöhään kukkivaa köynnösruusua vesipuutarhassa ja telineellä talonsa julkisivulla.  
   
Värikkäiden maalausten ansiosta puutarhaportilta taloon johtavan ruusukäytävän ruusut ovat kuuluisimmat. Vaikka suunnitelma ruusukäytävästä oli peräisin jo vuodelta 1902, se valmistui vasta 1920-1922. Alkujaan käytävää reunustivat sypressit ja kuuset. Vaimonsa Alicen (1911) ja poikansa Jeanin (1914) kuoleman jälkeen hän kaadatti ne ja korvasi metallikaarilla, joita pitkin hän pani kiipeämään valkoisia ja keltaisia ruusuja. Vuodesta 1920 lähtien taitelija teki ruusukäytävästä upean seitsemän maalauksen sarjan (Allée des roses). Niitä maalatessaan taiteilija oli jo melko sokea harmaakaihin takia.
   
Kun Givernyn puutarha ja talo kolmen vuoden restauroinnin jälkeen avattiin yleisölle syyskuussa 1980, siitä tuli suosittu vierailukohde. Alkuperäisestä puutarhasta ei ole paljonkaan jäljellä, sillä yleisön kiinnostuksen säilyttämiseksi on istutettu isokukkaisia ja mahdollisimman pitkään kukkivia lajikkeita. Monet’n ajoista säilyneitä koristekasveja on vain tunnistamaton asteri ja preeria-auringonkukka, jotka lisääntyvät niin tehokkaasti, ettei niitä ole pystytty hävittämään
   
VIERAILU GIVERNYSSÄ

Pariisista Saint Lazaren asemalta matkustetaan junalla Vernoniin, josta jatketaan bussilla tai kävellen perille.
   
 
 
RUUSUTARHOJA HOMEPAGE