PARK WILHELMSHÖHE, romanttinen ruusutarha Kasselissa
RUUSUTARHOJA
Teksti ja kuvat: Pirjo Rautio KOTISIVU
   
Paluu luontoon -ihanteiden mukaisesti Hessenin maakreivi Fredrik II halusi perustaa englantilaistyyppisen maisemapuutarhan ruusuineen Weissensteinin linnan puistoon (v. 1775).  Vaihteleva maasto, lammet ja jyrkät rinteet puineen ja pensaineen tarjosivat siihen monipuoliset mahdollisuudet.
Kreivi nimitti maisemapuutarhaan perehtyneen Daniel August Schwarzkopfin (1737-1817) hovipuutarhuriksi (v. 1766). Kreivi ja puutarhuri olivat molemmat erityisen kiinnostuneita ruusuista. Tilattiin puita ja pensaita, myös ruusuja saksalaisista ja englantilaisista taimistoista. Schwarzkopf piti tärkeänä suuren kauppapuutarhan perustamista Weissensteiniin, koska se mahdollisti istutusten monipuolisuuden.
  Puistossa on nykyään n. 70 ranskanruusua, mm. ’Aimable Rouge’ (Vibert? 1819-1820). Kuva: Anita Böhm-Krutzinna
Vuodelta 1777 säilyneessä luettelossa mainitaan 25 ruusulajia, muutama vuosi myöhemmin (v. 1785) jo 150 eri lajia ja lajiketta.  
   
Vuodesta 1773 lähtien Schwarzkopf oli kylvänyt vuosittain ruusujen siemeniä ja saanut niistä monta uutta lajiketta. Hänen kasvattamaansa ranskanruusua ’Perle von Weissensteinia’ (Weissensteinin helmi) pidetään vanhimpana saksalaisena ruusujalosteena. Luultavasti se on syntynyt vuosien 1773 ja 1785 välillä. Schwarzkopf jalosti useita muitakin ruusuja, mutta ne ovat luultavasti hävinneet: ’Belle de Weissenstein’, ’Pourprée de Weissenstein’, ’Rose Petite Hessoise’, ’Rose Centifolie de Hesse’.
  Kesäkuussa kukkiva Schwarzkopfin jalostama ’Perle von Weissenstein’
löytyi puistosta 1970-luvulla.
   
Kun vaaliruhtinas Wilhelm I tuli hallitsijaksi v. 1785, puisto muutettiin lopullisesti englantilaiseksi
maisemapuistoksi. Weissensteinin linna purettiin (1786) ja sen tilalle rakennettiin Simon Luis du Ryn klassististen luonnosten mukaan vaaliruhtinaan mukaan nimetty Wilhelmshöhen linna (Wilhelmin kukkulan linna, 1798). Taimiston ansiosta ruusukokoelma säilyi. Puretun linnan murskeesta ”Lacin” päähän muodostetulle ”Ruususaarelle” (Roseninsel) istutettiin ruusuja pitkiin riveihin.
  Wilhelmshöhen linna
Miniatyyrihovimaalari Salomon Pinhas (1759-1837) sai tehtäväkseen maalata Wilhelmshöhen ruusuista akvarelleja. V. 1815 vaaliruhtinas sidotutti 133 ruusuakvarellia kansilehtineen. Kirja unohtui linnan kirjakaappiin, josta se löydettiin vasta 1970-luvulla ja julkaistiin v. 2001.
(Verlag Schnell und Steiner, Regensburg.)
 
   
Napoleonin veljen Jérômen tultua Westfalenin kuninkaaksi (1807-1813) Wilhelmshöhen nimi muuttui Napoleonshöheksi. Kuningatar Catherina von Württenberg ja Ranskan keisarinna Joséphine lähettivät ruusuja toisilleen. Catherinan kirje kälylleen (5.11.1809) ruusujen lähettämisestä Kasselista Malmaisoniin on säilynyt.
Malmaisonin ja Wilhelmshöhen ruusut ovat hävinneet. Gravereaux yritti 1900-luvun alussa löytää Joséphinen puutarhassa kasvaneet ruusut omaan Roseraie de l’Haÿn -ruusutarhaansa. Malmaisonin ruusuissa oli joitakin Pinhasin Wilhelmshöhessä maalaamia: ’Beauté Touchante’, ’Belle Parade’, ’Belle Sans Flatterie’, ’Couleur de Chair’, R. × francofurtensis, ’Feu amoureux’, ’Illustre’, ’Incomparable’, ’Nouvelle Blanche’, ’Nouvelle Gagnée’.
  Ranskanruusu ’Belle sans Flatterie’ kasvoi puistossa v. 1809. Ruusun kerrotaan olevan taustaltaan tuntematon hollantilainen jaloste ennen v. 1806. Voisiko myös tämä upea ruusu olla Schwarzkopfin jalostama?
Vuodelta 1851 on säilynyt painettu Wilhelmshöhen taimiston myyntiluettelo. Siinä on 153 eri ruusulajiketta. V. 1866 Preussi valtasi Kasselin ja Wilhelmshöhen linnasta tuli Hohenzollerien kesäresidenssi. V. 1870 lopetettiin taimisto ja ruusut hävisivät vähitellen.  
   
Toisen maailmansodan jälkeen Wilhelmshöhen ruusuja ei ollut montaakaan jäljellä, mutta Pinhasin akvarellien perusteella paikallinen ruusuyhdistys (Verein Roseninsel Park Wilhelmshöhe) on vuodesta 1978 lähtien ennallistanut, lisännyt ja hoitanut ruusukokoelmaa.
 
   
Nykyään Wilhelmshöhen 240 hehtaarin puistossa on 10.000 ruusua, 1000 eri lajia ja lajiketta luonnonvaraisia, pensas- ja köynnösruusuja. Eniten on historiallisia ruusuja kuten ranskan-, neidon- ja kartanoruusuja. Kestäviä pimpinella- ja tarhakurtturuusuja on laaja valikoima. Myös valikoima puistoruusuja ilahduttaa kukillaan vierailijoita myöhemmin kesällä.
  Rudolf Geschwindin jalostama (1889) kaunis noisetteruusu ’Marie Dermar’.
Rehevän kasvillisuuden ja vesiaiheihen ansiosta puistossa on mukava kuljeskella, vaikka ei olisikaan kiinnostunut ruusuista. Siellä voi ihailla myös perennoja ja lintujen puuhastelua lammella.  
   
-V. 2013 Park Wilhelmshöhe nimettiin Unescon maailman perintökohteeksi.
-V. 2015 Wilhelmhöhen ruusutarhalle annettiin  Award of Garden Excellence -nimitys, joka annetaan vain puutarhataiteen, kasvillisuuden ja alueen hoidon kannalta esimerkillisen hienoille kohteille. Tämän nimityksen on Euroopassa saanut toistaiseksi vain 27 puutarhaa.
 
   
   
LISÄTIETOA
-Die Rosensammlung zu Wilhelmshöhe, Geschichte, Botanik, Pflege und Bestandsverzeichnis der Rosen im Park Wilhelmshöhe, vierte neubearbeitete Auflage 1996, Rosenkreis Kassel der Gesellschaft Deutscher Rosenfreunde e.V. und dem Verein Roseninsel Park Wilhelmshöhe e,V.
-Böhm-Krutzinna, Anita, Unter den Rosen, Geheimnisse des Miniaturmalers Salomon Pinhas und des Hofgärtners Schwarzkopf zu Kassel, BoD, Norderstedt, 1914.
-Joyaux, F., Les Roses de l’Impératrice, rosomanie au temps de Joséphine, Éditions Complexe, 2005, Bruxelles.
- www.roseninsel-kassel.de
  Koiranruusu lammen rannalla.
   
Nykyään ”Weissensteinin Helmi” kasvaa puistossa monessa paikassa. Mandariiniruusuristeymä Rosa holodonta komeine kiulukoineen.
   
RUUSUTARHOJA KOTISIVU