Europa-Rosarium Sangerhausen,
maailman suurin ruusukokoelma ja geenipankki

RUUSUTARHOJA
Teksti ja kuvat: Pirjo Rautio HOMEPAGE
   
 

Ryhmä- ja köynnösruusujen takana avautuu näkymä Etu-Harzin maisemaan. Kivipyramidi on jäännös entisestä kuparikaivoksesta.

   
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ruusutarhat olivat muodissa: Ranskassa perustettiin Roseraie de l’Haÿ ja Bagatelle. Saksassa v. 1897 ruusunjalostaja Peter Lambert ehdotti Saksan ruususeuran (Verein Deutscher Rosenfreunde, VDR) kongressissa ruusutarhan perustamista, jotta vanhat hyvät ruusulajikkeet säilyisivät ja ruusuille saataisiin oikeat nimet. Suunnittelu aloitettiin 1800-luvun lopussa. Lambertin suhteiden avulla saatiin paljon historiallisia ruusuja Roseraie de l’Haÿsta. Ranskasta tuli myös saksalaisen kasvitieteilijän Dieckin luonnonruusukokoelma, joka oli istutettu Pariisin maailmannäyttelyä varten. Kun ruusutarha avattiin 3.7.1903, siellä oli 1500 eri ruusua 1,5 hehtaarin alueella. Avajaisvieraisiin kuuluivat mm. tunnetut ruusunjalostajat Peter Lambert, Wilhelm Kordes ja Heinrich Schultheis.
   
V. 1935 Sangerhausenista tuli ruusututkimuksen pääpaikka Saksassa.
Sota-aikoina ruusutarhassa viljeltiin perunoita ja kaalia, mutta vaikeuksista huolimatta ruusuvalikoima onnistuttiin säilyttämään. Toisen maailmansodan jälkeen rosarium siirtyi Sangerhausenin kaupungin omistukseen. Saksan jaon jälkeen kontaktit läntiseen maailmaan katkesivat. Ruusutarhassa on tallella myös DDR-kaudella jalostettuja lajikkeita.
  Sangerhausenissa katujen varsille ja talojen seinustoille on istutettu köynnösruusuja.
   
V. 1993 ruusutarha sai nykyisen nimensä Europa-Rosarium ja Sangerhausen nimettiin  ruusukaupungiksi. 1990-luvun lopussa ruusutarhaa uudistettiin ja sinne istutettiin 10 000 uutta ruusua. Patsailla haluttiin korostaa ruusutarhan romanttisuutta.
Ruusutarha on todellinen elävä museo, joka esittelee koko ruusuhistorian, mutta myös viihtyisä oleskelupaikka. Tauluilla on kerrottu eri ruusuryhmistä, erikoisista yksittäisistä ruusuista ja patsaista.
  Romanttinen figuuriryhmä Heideröslein, Knabe und Hund, 1906 kuvanveistäjä Müller Thies.
   
Pelikaanit

Vanhoiksi ruusuiksi (Alte Rosen) nimitetään ennen teehybridiruusuja jalostettuja ruusuja. Ensimmäisenä teehybridinä pidetään ’La France’ -ruusua (Guillot, 1867). Myös myöhemmin jalostetetut ruusulajikkeet, jotka kuuluvat historiallisiin ruusuryhmiin, ovat vanhoja ruusuja

   
100-vuotisjuhlallisuuksiin v. 2003 ruusutarhaa laajennettiin rakentamalla uusi sisäänkäyntialue ja villiruusutarha sekä useita teemapuutarhoja mm. Saksan ruususeuran syntymäpäivälahjana juhlapuutarha. Myöhemmin on lisätty vielä erityistarhoja kuten ruusun kehityshistoria, pylvästarha ja tuoksutarha. On myös esitelty 150 ADR -laatumerkinnän saanutta ruusua (Allgemeine Deutsche Rosenneuheitenprüfung, yleinen Saksan ruusu-uutuuksien testi), joiden pitäisi selvitä ilman kemiallista torjuntaa.
 

V. 1913 ruusutarhaan pystytettiin Saksan ruususeuran suojelijan keisarinna Auguste Viktorian rintakuva, joka jouduttiin myöhemmin hautaamaan poliittisista syistä. Patsas palautettiin vanhalle paikalleen v. 2001.

   
V. 2009 Europa-Rosariumista tuli ruusujen geenipankki (Deutsche Genbank Rose) ja v. 2010 se hyväksyttiin virallisesti kasvitieteelliseksi puutarhaksi, sillä siellä on maailman suurin luonnonruusukokoelma.  
   
'L'Orléanaise', (Boursault-r,), Vigneron, 1899. 'Diabolo', (Wichuraiana-r.), Fauque, 1909.
   
Europa-Rosariumissa on tarkoitus säilyttää ja laajentaa systemaattista kokoelmaa. Myös rumemmat ja sairaat kasvit pyritään pitämään kokoelmassa. Erityisen arat ruusut joudutaan uusimaan vuosittain. Valikoiman säilyttämiseksi silmutetaan vuosittain n. 14000 ruusua. Villiruusuja on viime vuosina lisätty pistokkaista.
 

Geschwindin v. 1909 jalostama oikea ’Zigeunerknabe’ Sangerhausenissa. Suomessa taimistoissa ja ruusukirjoissa on tällä nimellä bourbonruusu’Great Western’ (Laffay, 1840).

   
Nykyään tämä maailman suurin ruusukokoelma käsittää 13 hehtaarin alalla 8500 eri ruusua mm. 500 luonnonruusua. Yksittäiskasveja on 80000. Erityinen painopiste on historiallisissa ruusuissa:
bengalinruusuja 62, bourbonruusuja 120, damaskonruusuja 36, kartanoruusuja 50, neidonruusuja 27, noisetteruusuja 68, portlandruusuja 29, ranskanruusuja 223, remontanttiruusuja 479, sammalruusuja 130, teehybridiruusuja 147. Yhteensä 1371.
 
 

Ranskanruusuja. Roseraie de l’Haÿssa ranskanruusut leikataan syksyllä mataliksi, mutta Sangerhausenissa ne säilytetään komeina pensaina.

   
Historiallisten ruusujen ja luonnonruusujen ryhmiä pyritään täydentämään eurooppalaisilla ja varsinkin saksalaisilla lajikkeilla. Säilymisen varmistamiseksi harvinaiset historialliset ruusut on istutettu kahteen eri paikkaan.
Kaikki muutokset ruusuvalikoimassa on vuodesta 1995 lähtien dokumentoitu ruusutietokantaan (Rosendatenbank). Säännöllisin väliajoin ruusuluettelo ilmestyy myös kirjana (Rosenverzeichnis Europa-Rosarium Sangerhausen, josta ilmestyi 9., laajennettu painos v. 2011).
 

Ruotsalaiset kasvitieteilijät löysivät vasta 1980-luvulla Sangerhausenista mustialanruusun oikean nimen ’Minette’ (Vibert, 1819).

   
Saksassa matkaillessa kannattaa poiketa Sangerhauseniin, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä Berliinistä lounaaseen. Siellä on aina kiinnostavaa katseltavaa. Aikaisin keväällä ilahduttavat sipulikukat. Toukokuun alussa kukkivat eri puolilta maailmaa peräisin olevat lukuisat luonnonruusut. Kesäkuusta heinäkuun alkuun asti kukkivat vanhat pensasruusut kuten ranskanruusut, damaskonruusut ja neidonruusut levittäen huumaavia tuoksuja. Puistoruusut, peittoruusut ja ryhmäruusut ilahduttavat vierailijoita värikkäillä kukillaan kesäkuusta lokakuuhun asti. Joka puolella kasvaa korkeita, kesäkuusta lähtien kukkivia köynnösruusuja (850), jotka on sidottu kuusipylväisiin. Harvinaiset puut ja pensaat kehystävät istutuksia. Kesällä perennat ja kesäkukat tuovat vaihtelua näkymiin.
Ruusutarhan tutkimiseen voi helposti käyttää päiväkausia. Puutarhakaupassa (Gartenträumeladen) voi hankkia ruusuaiheisia matkamuistoja, purkitettuja ruusuharvinaisuuksia, ravintolassa voi käydä lounaalla tai maistelemassa ruusunterälehtijäätelöä.
  'Tradition 95', W. Kordes' Söhne, 1995.
Ruusutarhassa voi tutustua puutarharuusun historiaan tutkimalla havainnollisia tauluja ja ihmetellä erikoisuuksia kuten vihreää ruusua ’Viridiflora’, ns. mustaa ruusua ’Nigrette’ ja kuuluisaa, Guillot’n v. 1867 jalostama ’La France’ -lajiketta, joka oli ensimmäinen teehybridi. Viihtyisyyttä lisäävät monet patsaat.  
   
Olen käynyt Europa-Rosariumissa useita kertoja. Yhdessä päivässä ruusutarhaa ei ehdi tutkia, saati valokuvata. V. 2013 kesäkuussa esitelmämatkalla Heritage-rose -konfererenssin yhteydessä vietin viikon, mutta useimmiten olen päässyt sinne vasta syyskuussa, viimeksi v. 2016 useita päiviä.
V. 2013 sydäntäni lämmitti löytää ruusutarhasta viisi jalostamaani ranskanruusua: ’Aliénor d’Aquitaine’, ’Franz Liszt’, ’Merveille’, ’Pirjo Rautio’ ja ’Veronica Sundman’. Erityisesti minua ilahdutti, että ne oli istutettu ihailemani ruusujalostaja Descemet’n ruusujen kanssa samaan penkkiin. Viime syksynä löysin lisää ruusujani eri puolilta ruusutarhaa. Oli jännittävää tutkia ruusuistutuksia etsien omia ruusuja. Vanhimmalle laajalle ranskanruusualueelle oli kelpuutettu ’Erich Unmuth’ ja ’Viggo’. Uusiin raivattuihin penkkeihin oli istutettu tummakukkainen ranskanruusuni ’Martti Rautio’, karmiininpunakukkainen ’André Krigar’ ja ”kärpässieniruusuni” ’Asta’. Käytävän viereisessä pitkässä penkissä kasvoivat vasta istutettuina pieninä taimina ’Amour’, ’Charles Baudelaire’, ’Maija’ ja ’Pia’, mutta myös suomalainen löytöruusu ’Iitin Tiltu’, jonka jalostajaksi oli merkitty P. Rautio. Historiallisen tarhakurtturuusupenkin keskellä huomasin vielä kauniskukkaisen ’Tytin’. Ainakin 15 jalostamaani ruusua kasvaa siis Europa-Rosariumissa.
  'Aliénor d'Aquitaine', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 1999.
   
'Amour', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2002. 'André Krigar', (gallica-r.), Pirjo Rautio, 2005.
   
'Asta', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2005. 'Charles Baudelaire', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2004.
   
'Erich Unmuth', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2004. 'Franz Liszt,' (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2000.
   
'Maija', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2006. 'Martti Rautio' (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2005.
   
'Merveille', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2005. 'Pia', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2005.
   
'Pirjo Rautio', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 2000.  
   
'Tytti', (Rugosa-r.), Pirjo Rautio, 2004. 'Veronica Sundman', (Gallica-r.), Pirjo Rautio, 1999.
   
 
'Viggo', (Gallica-ryhmä), Pirjo Rautio, 2004.  
   
   
Kirjallisuus
Brumme, Hella, Ein Führer durch das Rosarium Sangerhausen, Verlag Janos Stekovics, 2010.
Hawel, Thomas, Europa-Rosarium Sangerhausen – Historische Rosen sammeln und bewahren – Konzept einer Rosen-Genbank, 13. Internationale Heritage Rosenkonferenz 19.-23. Juni 2013.
Loaëc, Marie-Hélène, Guide des Roseraies en Europa, SNHF, 2015.
Rosenverzeichnis Europa-Rosarium Sangerhausen, 9., laajennettu painos, 2011.
 
   
RUUSUTARHOJA HOMEPAGE