Heinäkuu on ruusuharrastajan kohokohta. Nyt palkitaan kaikki vaivannäkö. Nyt paljastuu lopullisesti oliko istutukset hyvin tehty. Ja nyt on nautinnon aika. Toki juhannusruusu ja sen serkut ovat jo lopettaneet kukinnan ja keskittyvät kiulukoiden tuottamiseen. Mutta on niin paljon muita. On sitten mielenkiinto kuurtturuusuissa, kanadalaisissa, Austinruusuissa tai ryhmäruusuissa. Nyt on niiden aika. Aamulla tärkein asia aamukahvin jälkeen on kierros ruusutarhassa. Kuka on aloittanut kukinnan tänään? Kenellä on täysi kukkaloisto päällä? Ja mikä tuoksu. Pieni sade on vain herkistänyt tuoksumaailman. Vasta aamutervehdyksen jälkeen tarvitsee miettiä pitäisikö myös tehdä jotakin hyödyllistä puutarhassa? Oliko ’Astrid Lindgren’inin tyvelle ilmestynyt villi juurivesa joka pitäisi kitkeä pois syvyyksistä saakka? Ja kasvoiko todellakin juolavehnä ja muita rikkaruohoja ihanan ’Ritausma’n seassa? Silloin pitää kyllä laittaa kunnon hanskat käteen ja kestävä pitkähihainen työpusero päälle ennen kuin talikolla lähtee kaivamaan piikkikasan keskeltä. Entä mitä luvattiinkaan sääennusteessa? sadettako? Eikö sitä ole jo saatu riittämiin? Ainakin ’Minette’n nuput ovat aivan ruskeat. Vain muutama kukka taas tänä vuonna. Parempi kääntyä Austin- ruusujen puoleen. ’Wild Edric’ loistaa taas. Mahtavan isot kukat sadoittain kattavat koko pensaan. Ja ruukussa ’Summer Song’ hehkuu. Ei voi muuta kuin kiittää kaikkia ruusun jalostajia jotka ovat luoneet niin paljon ihanaa nautittavaksi. Olkoon että Suomen kesä on lyhyt. Mutta heinäkuu ruusutarhassa ei voita mikään.
