Vibert, Ranska 1819
Jalostaja luokitteli ruusun kartanoruusuksi. Joskus ’Minette’ luokitellaan kirkonruusuksi, Suomessa neidonruusuksi. Mustialanruusu – nimensä se on saanut Tammelassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhassa ruusua lisättiin 1900-luvun alussa. Etelä- ja Keski-Suomessa mustialanruusu on melko yleinen, sillä se on säilynyt monissa vanhoissa puutarhoissa. Mustialanruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu valtavasti. Niistä ruusua on helppo lisätä. Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä. Kukinta on parhaimmillaan heinäkuussa. Sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä. Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, vähitellen vaalenevia, miellyttävästi tuoksuvia. Joitakin suuria oranssinvärisiä kiulukoita voi muodostua.