Ruskela 2012

2012 ’Ruskela’, ruskelanruusu

Spinosissima-ryhmä

Löytöruusu Vihdistä. Myöhemmin sitä on löydetty Kauttualta, Vaalimaalta ja Viipurin läheltä.  Aila Korhosen mukaan ’Ruskela’ voi olla  alkuperäiseltä nimeltään ’Lady Hamilton’.  Ruskelanruusu kasvaa n. 2 m korkeaksi, pystyksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu melkoisesti. Kaunis keskikokoinen kukka on kerrannainen, keskeltä voimakkaamman vaaleanpunainen, reunat vaaleammat, lopuksi väri haalistuu. Mieto tuoksu. Punaiset pyöreähköt kiulukat ovat sileät.

Ristinummi 2011

2011 ’Ristinummi’

Luultavasti kurtturuusun ja pimpinellaruusun risteymä.

Löytöruusu Ristinummen asemapenkalta Järvenpäästä 1990-luvun alusta.

’Ristinummi’ kasvaa rotevaksi, ainakin 2,5 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu paljon. Kukinta-aikana kesäkuun puolivälistä lähtien se on upea näky. Yksinkertaiset kukat ovat suuria, jopa 12 senttiä läpimitaltaan. Ne ovat aluksi voimakkaan vaaleanpunaisia, mutta vaalenevat liilaksi. Keskiosa on kellertävä. Tuoksu on melko voimakas. Litteitä, viininpunaisia kiulukoita muodostuu aika paljon.  Syksylläkin pensas on kaunis: tiilen- tai viininpunainen ruskaväri ja isot litteänpyöreät punaiset kiulukat. Rugosaperimän ansiosta ruskavärien keskelle voi aueta vielä yksittäisiä kukkia.

Poppius 2010

2010 ’Poppius’, suviruusu

Mahdollisesti jokin pimpinellalajike × vuoriruusu (R. pendulina).

Suviruusu on peräisin Ruotsin maanviljelysakatemian koeasemalta, jonka johtajana Carl Stenberg (1785-1872) toimi. Stenberg nimesi ruusun Juvalla papin poikana syntyneen esimiehensä Gabriel Poppiuksen mukaan.

’Poppius’ kasvaa tiheäksi, kaksi metriä korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Varren tyvet ovat tiheäpiikkiset, mutta kukkivat sivuhaarat ja vuosiversojen yläosat ovat lähes piikittömiä.

Juurivesoja muodostuu valtavasti. Kukat ovat löyhästi kerrannaiset, maljamaiset, roosanväriset. Tuoksu on heikko. Kiulukat ovat päärynämäiset, tumman punaruskeat. Tummanpunainen syysväri.

Herttoniemen Helena 2009

2009 ’Herttoniemi’, ’Herttoniemen Helena’

(Blanda-ryhmä)

Tämä kanadanruusuristeymä löytyi 1970-luvun alussa Helsingistä Herttoniemen kartanon läheltä. Ruusu on nimetty löytäjän mukaan ’Herttoniemen Helenaksi’. ’Herttoniemi kasvaa 1,5- 2 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Keskikokoiset kukat ovat puolikerrannaiset, hempeän vaaleanpunaiset ja tuoksuvat. Syksyllä pensasta koristavat loistavan oranssinpunaisen syysväri ja punaiset pienet kiulukat.

Iitin Tiltu 2008

2008 ’Iitin Tiltu’

Ranskanruusun (valamonruusun?) ja kurtturuusun risteymä

‘Iitin Tiltu’ on löydetty jo ennen toista maailmansotaa Iitin kirkonkylästä. Se on nimetty Hiski Salomaan laulelman mukaan. ’Iitin Tiltu’ kasvaa komeaksi, yli 2 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Runsas ja pitkään jatkuva kukinta voi alkaa jo kesäkuun puolivälissä. Kukka on yksinkertainen, iso, läpimitaltaan jopa 10-12 cm, lämpimän karmiinin- tai tiilenpunainen, melko voimakkaasti tuoksuva. Kurtturuusuperimän ansiosta ’Iitin Tiltu’ saattaa kukkia uudestaan melko runsaasti syyspuolella. Pulleita päärynämäisiä kiulukoita muodostuu. Ehytlaitaiset verholehdet eteenpäin kuten valamonruusulla.

Papula 2007

2007 ’Papula’, papulanruusu

Spinosissima-ryhmä

Ruusu on saanut nimensä Viipurin lähellä sijainneen Papulan kartanon mukaan, jonne se oli tuotu 1860-luvulla Pohjois-Saksasta

Papulanruusu kasvaa 1,5 m korkeaksi, tuuheaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu paljon. Runsas kukinta alkaa kesäkuun lopussa. Pienehkö kukka on kerrannainen, hempeän vaaleanpunainen, vaaleneva ja voimakkaasti tuoksuva.

Tumman viininpunaiset pyöreät kiulukat kypsyvät elo-syyskuussa.

Pohjolan Kuningatar 2006

2006 ’Pohjolan Kuningatar’, ’Kaiserin des Nordens’, ’Nordens Drottning’, ’Tsaritsa Severa’

Venäjä, n. 1870

R. davurica × jokin tarhakurtturuusulajike.

’Pohjolan Kuningatar’ on peräisin Pietarin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa 1860-luvulta lähtien kasvatettiin E.A. von Regelin johdolla kasvitieteilijä Maximoviczin Japanista lähettämiä siemeniä. Suomeen ’Pohjolan Kuningatar’ on tuotu viimeistään 1900-luvun alussa. ’Pohjolan Kuningatar’ kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, siroksi pensaaksi. Vaaleanvihreät lehdykät ovat teräväkärkisiä. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Pienehköt puolikerrotut kukat ovat tummanpunaisia, voimakkaasti tuoksuvia. Jälkikukintaa ei ole. Kiulukoita ei yleensä muodostu.

Mustialanruusu 2005

2005 ’Minette’, mustialanruusu

Vibert, Ranska 1819

Jalostaja luokitteli ruusun kartanoruusuksi. Joskus ’Minette’ luokitellaan kirkonruusuksi, Suomessa neidonruusuksi. Mustialanruusu – nimensä se on saanut Tammelassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhassa ruusua lisättiin 1900-luvun alussa. Etelä- ja Keski-Suomessa mustialanruusu on melko yleinen, sillä se on säilynyt monissa vanhoissa puutarhoissa. Mustialanruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu valtavasti. Niistä ruusua on helppo lisätä. Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä. Kukinta on parhaimmillaan heinäkuussa. Sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä. Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, vähitellen vaalenevia, miellyttävästi tuoksuvia. Joitakin suuria oranssinvärisiä kiulukoita voi muodostua.

Karjalanruusu 2004

2004 Karjalanruusu,

Karjalanruusu on laajimmalle levinnyt ruusu: pohjoisessa havumetsäsvyöhykkeellä Ruotsin itäosista pohjoisen pallonpuoliskon ympäri Kanadan itäosiin. Suomessa karjalanruusu on yleinen Pohjois-Savossa ja -Karjalassa.

Pystykasvuinen, tiheäpiikkinen pensas kasvaa 1,5 m korkeaksi ja levittäytyy ympäristöönsä muodostamalla runsaasti juurivesoja. Karjalanruusu kukkii ruusuista ensimmäisenä, usein jo toukokuun lopussa. Pienehköt kukat ovat voimakkaan vaaleanpunaisia. Syksyllä pitkulaiset punaiset kiulukat ja keltaisen-, punaisen ja violetinsävyinen ruskaväri koristavat pensasta.

Matti Hesperia 2003

2003 ’Matti Hesperia’

Harisonii-ryhmä

Ruusu löytyi Helsingistä Hesperian puistosta, jonne oli kaupunginpuutarhuri Bengt Schalinin aikana v. 1949 istutettu ’Ormiston Roy’ –lajiketta (R. pimpinellifolia × xanthina), jota ’Matti Hesperia’ muistuttaa. ”Matti” on pysty, noin 1-1,5 m korkea, piikkinen pensas, joka muodostaa runsaasti juurivesoja. Yksinkertaiset kukat ovat keskikokoiset, sitruunankeltaiset ja miedosti tuoksuvat. Kiulukat ovat litteänpyöreät, mustat ja piikkiset.