Pohjolan Kuningatar 2006

2006 ’Pohjolan Kuningatar’, ’Kaiserin des Nordens’, ’Nordens Drottning’, ’Tsaritsa Severa’

Vuoden ruusu

Venäjä, n. 1870

R. davurica × jokin tarhakurtturuusulajike.

’Pohjolan Kuningatar’ on peräisin Pietarin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa 1860-luvulta lähtien kasvatettiin E.A. von Regelin johdolla kasvitieteilijä Maximoviczin Japanista lähettämiä siemeniä. Suomeen ’Pohjolan Kuningatar’ on tuotu viimeistään 1900-luvun alussa. ’Pohjolan Kuningatar’ kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, siroksi pensaaksi. Vaaleanvihreät lehdykät ovat teräväkärkisiä. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Pienehköt puolikerrotut kukat ovat tummanpunaisia, voimakkaasti tuoksuvia. Jälkikukintaa ei ole. Kiulukoita ei yleensä muodostu.

Mustialanruusu 2005

2005 ’Minette’, mustialanruusu

Vuoden ruusu

Vibert, Ranska 1819

Jalostaja luokitteli ruusun kartanoruusuksi. Joskus ’Minette’ luokitellaan kirkonruusuksi, Suomessa neidonruusuksi. Mustialanruusu – nimensä se on saanut Tammelassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhassa ruusua lisättiin 1900-luvun alussa. Etelä- ja Keski-Suomessa mustialanruusu on melko yleinen, sillä se on säilynyt monissa vanhoissa puutarhoissa. Mustialanruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, vähäpiikkiseksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu valtavasti. Niistä ruusua on helppo lisätä. Lehdykät ovat vaaleanvihreitä, melko isoja ja pyöreäkärkisiä. Kukinta on parhaimmillaan heinäkuussa. Sateisella säällä nuput saattavat mädäntyä. Kukat ovat keskikokoisia, kerrannaisia, vaaleanpunaisia, vähitellen vaalenevia, miellyttävästi tuoksuvia. Joitakin suuria oranssinvärisiä kiulukoita voi muodostua.

Karjalanruusu 2004

2004 Karjalanruusu,

Vuoden ruusu

Karjalanruusu on laajimmalle levinnyt ruusu: pohjoisessa havumetsäsvyöhykkeellä Ruotsin itäosista pohjoisen pallonpuoliskon ympäri Kanadan itäosiin. Suomessa karjalanruusu on yleinen Pohjois-Savossa ja -Karjalassa.

Pystykasvuinen, tiheäpiikkinen pensas kasvaa 1,5 m korkeaksi ja levittäytyy ympäristöönsä muodostamalla runsaasti juurivesoja. Karjalanruusu kukkii ruusuista ensimmäisenä, usein jo toukokuun lopussa. Pienehköt kukat ovat voimakkaan vaaleanpunaisia. Syksyllä pitkulaiset punaiset kiulukat ja keltaisen-, punaisen ja violetinsävyinen ruskaväri koristavat pensasta.

Matti Hesperia 2003

2003 ’Matti Hesperia’

Vuoden ruusu

Harisonii-ryhmä

Ruusu löytyi Helsingistä Hesperian puistosta, jonne oli kaupunginpuutarhuri Bengt Schalinin aikana v. 1949 istutettu ’Ormiston Roy’ –lajiketta (R. pimpinellifolia × xanthina), jota ’Matti Hesperia’ muistuttaa. ”Matti” on pysty, noin 1-1,5 m korkea, piikkinen pensas, joka muodostaa runsaasti juurivesoja. Yksinkertaiset kukat ovat keskikokoiset, sitruunankeltaiset ja miedosti tuoksuvat. Kiulukat ovat litteänpyöreät, mustat ja piikkiset.

Juhannusmorsian 2002

2002 ’Juhannusmorsian’, morsionruusu

Vuoden ruusu

Spinosissima-ryhmä

Ruusun tiedetään kasvaneen vuodesta 1954 lähtien Elimäen kirkonkylässä, jonne se oli tuotu Asikkalan Kurhilan kylästä. Pimpinellatutkija Aila Korhonen arveli, että kyseessä olisi ’Lismore’.

’Juhannusmorsian’ kasvaa 1,5 – 1,8 m korkeaksi, pystyksi pensaaksi, joka muodostaa runsaasti juurivesoja. Versojen alaosassa on runsaasti neulamaisia ja leveätyvisiä piikkejä, mutta vähemmän latvaosassa. Kukinta alkaa kesäkuun loppupuolella. Puolikerrannainen kukka vaaleanpunainen, vaaleneva. Lovellisia terälehtiä on 15-18. Tuoksu on voimakas. Kukinnan jälkeen pensas on täynnä kaljuja, litteänpyöreitä kiulukoita

tornionlaaksonruusu

1999 ’Tornedal’, tornionlaaksonruusu

Vuoden ruusu

Metsäruusun kerrannaiskukkaisista lajikkkeista tornionlaaksonruusu ja mökinruusu ovat yleisimmät. ’Tornedal’ on kasvanut Tornionjokilaaksossa ainakin 300 vuotta. 1700-luvun alussa ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kuvaili sitä teoksessaan La Figure de la Terre (Maapallon muoto).

’Tornedal’ kasvaa 1,5 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Kukinta alkaa kesäkuun lopussa ja jatkuu 3-4 viikkoa. Kukka on pieni, erittäin kerrannainen, vaaleanpunainen ja tuoksuva. Kiulukoita ei muodostu. ’Tornedal’ muistuttaa mökinruusua, mutta kukan keskustan terälehdet ovat kapeampia ja kukkiva oksa on piikitön.

vuodenruusu1996

1996, ’Pikkalan Kaunotar’, ’Pikkala’

Vuoden ruusu

’Pikkala’ on kartanoruusun ja ranskanruusun risteymä. Nimensä se on saanut Siuntion Pikkalan kartanosta, mutta sitä on löytynyt myöhemmin mm. Kurikasta ja Tammisaaresta, jossa sen tiedetään kasvaneen jo 1800-luvulla. Fredrika Runeberg ja Mimmi Wallgren tilasivat ruusuja Ranskasta. Se kasvoi myös heidän puutarhoissaan Porvoossa. 

’Pikkala’ kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, pystyksi ja tiheäksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu runsaasti.

Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää kolmisen viikkoa. Keskikokoiset kukat ovat kerrannaiset, aniliininpunaiset, marmoroidut. Tuoksu on melko voimakas. Kukkaperissä on runsaasti nystykarvoja kuten kartanoruusuilla, mutta ne ovat pitkät kuten ranskanruusuilla.

Päärynämäisiä, oranssinpunaisia sileitä kiulukoita muodostuu runsaasti.

vuodenruusu1995

1995 Neuvoksettarenruusu

Vuoden ruusu

Rosa × spaethiana ’Spek’s Improved’, ’Improved’. J.Spek, Hollanti n. 1888. Rosa palustris × R. rugosa

Yksinkertaiskukkaista neuvoksen- ja kerrannaiskukkaista neuvoksettarenruusua on löytynyt vanhoista puutarhoista, koska niitä on käytetty aikoinaan muiden ruusujen perusrunkona. Neuvoksettarenruusu on voimakaskasvuinen. Se voi kasvaa jopa 3,5 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Pitkänsoikeat lehdykät ovat vaaleanvihreitä, vain hiukan kurttupintaisia. 

Kukinta heinäkuun puolivälistä n 3-4 viikkoa (3-vyöhyke). Puolikerrannainen kukka on vaaleanpunainen. Valitettavasti ruusu on altis ruusunruosteelle.