(Spinosissima-ryhmä)
Pirjo Rautio, 2003
0,8–1 m korkuinen, kestävä pensas. Tummanvihreät pienet lehdykät. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Runsas kukinta kesä–heinäkuussa. Puolikerrottu kukka on keskeltä voimakkaamman vaaleanpunainen, reunat vaaleammat, keltaiset heteet. Sisimmät terälehdet kääntyvät keskiosaa kohti. Miellyttävä tuoksu on mieto, vivahteena kardemumma. Kukinnan jälkeen pensas on täynnä litteänpyöreitä mustia kiulukoita.
I–V
(Puistoruusu-ryhmä.)
’Applejack’-ruusun avopölytteinen siementaimi.
Pystykasvuinen pensas on pari metriä korkea. Lehdet ovat tumman sinivihreät, piikit kookkaita ja leveätyvisiä. Kukinta alkaa kesä–heinäkuun vaihteessa ja kestää 2–3 viikkoa. Kauniit vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, puolikerrotut. Kullankeltaiset heteet näkyvät. Kukat tuoksuvat miedosti. Päärynämäisiä, punaisia kiulukoita muodostuu niukasti.
I–III
(Gallica-ryhmä) Pirjo Rautio, 2004
Ruusu nimetty taidemaalari Auli Järvelän mukaan
’Auli’ kasvaa 1–1,5 m korkeaksi, leveäksi pensaaksi. Isot lehdykät ovat paksut ja teräväkärkiset.
Runsas kukinta alkaa hiukan muita gallikoita myöhemmin. Suuri kukka on löyhästi kerrannainen, keltaiset heteet näkyvät hiukan. Keskiosa on vaaleanpunainen tai aniliini, reunat vaaleammat, väri vaalenee hiukan. Voimakas hajuveden tuoksu. Isoja pyöreitä kiulukoita muodostuu runsaasti.
I–III
Rosa cinnamomea ’Malvankukka’
Malvaruusu on löytynyt Raahen Saloisista entisen Ollinsaaren kartanon alueelta 1990-luvulla.
Kestävä malvaruusu on 1,5–2 m korkea, runsaskukkainen pensas. Lehdet eivät näytä ruusun lehdiltä. Niissä on kolme isompaa lehdykkää ja pari epämuodostunutta. Juurivesoja muodostuu jonkin verran. Kukinta alkaa kesä–heinäkuun vaihteessa ja voi jatkua jopa syyskuun alkuun asti. Yksinkertaiset vaaleanpunaiset kukat muistuttavat malvan kukkia. Tuoksu on mieto. Pieniä pulleita päärynämäisiä kiulukoita muodostuu niukasti.
I–VI vyöhyke
Pirkko Kahila löysi ’Olkkalan’ eli vihdinruusun (Francofurtana-ryhmä) 1990-luvun alussa Vihdistä Olkkalan kartanon alueelta entiseltä ratapenkalta nokkosten ja vadelmapensaiden keskeltä. Sitä ei ollut löytynyt mistään muualta.
Vasta v. 2012 arkeologi Tuija Rankama kertoi löytäneensä vihdinruusuja Kirkkonummelta entisen Veikkolan parantolan alueelta. Vuorineuvos Arthur Lagerlöfin jugend-tyylinen huvila oli rakennettu v. 1910. Siitä tuli v. 1929 yleinen parantola, jonka puutarhaa hoiti ensimmäisinä vuosikymmeninä puutarhuri.
Nykyisen nomenklatuurin mukaan ’Olkkala’ on suomeksi vihdinruusu.
Kukka on yksinkertainen, vaaleanpunainen, valkokeskustainen, 6-8 cm leveä. Yhdessä kukinnossa voi olla jopa 10 kukkaa, jotka avautuvat peräkkäin. Kukinta kestää pitkään. Kiulukoita muodostuu runsaasti..
Harisonii-ryhmä
Inger Kullberg
Suomen Ruususeura on valinnut vuoden 2020 ruusuksi ’Auroran’.
’Aurora’ on löytöruusu jonka Helsingin kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin luultavasti istutti 1950-luvulla. Varsinaista nimeä ei tunneta. Ruusu on nimetty Aurora Karamzinin mukaan. Sitä on löydetty Helsingistä kahdesta paikasta.
’Aurora’ kasvaa 1,5-2 metrin korkuiseksi. Vanhat oksat ovat harmahtavia. Niissä on tanakoita harmaita piikkejä. Uudet versot ovat punaruskeita ja niissä on tiheitä punaruskeita piikkejä. Lehdet ovat pieniä, väriltään tummanvihreästä sinivihreään. Aurora kukkii juhannuksesta eteenpäin. kukat ovat kooltaan 6-7 cm, kerrattuja, kirkkaankeltaisia ja tuoksuvat miedosti. Sekä kukkapohja että kukkavarsi ovat piikkisiä, verholehdet karvaisia. Mustia piikkisiä kiulukoita muodostuu jonkinverran. Aurora kasvattaa jonkinverran juurivesoja.
Onnenruusu löytyi Rovaniemeltä 1950-luvulla. Kulkukauppias oli myynyt sen juhannusruusuna eräälle yksityispihalle.
Verholehtien liuskaisuuden perusteella yhdeksi kantalajiksi on arveltu kartanoruusua.
DNA-tutkimuksen mukaan perimässä on metsäruusua, mikä selittäisi ruusun kestävyyden.
’Onni’ kasvaa 1,5-1,8 m korkeaksi pensaaksi. Varren alaosa on piikkinen, mutta ylimmät haarat ovat lähes piikittömiä. Juurivesoja muodostuu jonkin verran.
Pienehkö kukka on kerrannainen, vaaleanpunainen. Soikeita punaisia kiulukoita muodostuu.
Löydetty Porkkalan saariston Edisholmenilta Fazerin suvun entiseltä kesäpaikalta.
Kasvaa 2-3 metriseksi ja tekee runsaasti juurivesoja. Uudet vesat ovat punaisenruskeita, vanhemmat harmaanruskeita, pienempiä piikkejä on tiheässä ja joukossa on suurempia. Uudet lehdet ovat vaalean vihreitä, mikä muodostaa upean vastakohdan punaisenruskeille rungoille. Lehdet muuttuvat myöhemmin heikon harmaan vihreiksi.
Kukinta alkaa heti juhannuksen jälkeen. Kukat ovat 6-8 cm leveät, roosanväriset. Väri tummuu keskustaa kohti. Heteet ovat kullankeltaiset. Tuoksu on mieto. Kauniina ja kuivina kesinä kukan väri on vaaleampi kuin sateisina. Oranssinpunaiset kiulukat voivat olla soikeita tai pyöreitä. Pensaan syysväri on kauniin keltainen. Tämä ruusu sopii hyvin luonnontontille sekä aitakasviksi.
’Linnanmäen kaunotar’, K-686
(Spinosissima-ryhmä)
Kukat 5-terälehtiset, kermanvalkeat, avautuessa jopa vaalean keltaiset, noin 7 cm leveät, nuput ja kukkaperät kaljut, verholehdet pitkähköt. Terälehdet eivät keskimäärin yhtä syvään päistä lovelliset kuin ’Altaican’.
Lehdykät isosahaiset, suurenlaiset. Yläoksat järeäpiikkisemmät kuin edellisillä.
Ainoa Suomessa tunnettu pensas istutettu Helsingin Linnanmäen puistoon luultavasti 1950-luvulla.
Rosa spinosissima ’Plena’
Spinosissima- ryhmä
Juhannusruusua on kasvatettu Suomessa 1800-luvulta lähtien. Ruusun alkuperää ei tunneta. Se saattaa olla peräisin Venäjältä. Aikoinaan spinosissimaryhmän ruusuja myytiin niputtain nimeämättöminä, esim. valkoiset kerrannaiset. Suomessa on säilynyt paljon vanhoja pimpinellaruusuja, jotka muualla ovat hävinneet. Ne menestyvät paremmin täällä kuin Keski-Euroopassa. Juurivesoista niitä on ollut helppo lisätä. Aikaisemmin juhannusruusuja kasvoi lähes joka puutarhassa. Ei ihme, että on käytetty nimiä ”Finlands vita ros” ja ”Finnish White”.
Juhannusruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi pensaaksi, joka muodostaa runsaasti juurivesoja. Se kukkii juhannuksen tienoilla pari viikkoa. Kukat ovat löyhästi puolikerrannaisia, kermanvalkoisia, keskeltä kellertäviä, kullankeltaiset heteet näkyvät hiukan. Kukat voivat olla aluksi punertavia tai kellertäviä. Tuoksu on voimakas ja makea.
Syksyllä juhannusuusulla on kaunis violetin- tai viininpunainen ruskaväri. Pyöreitä mustia kiulukoita muodostuu joissakin kannoissa vain vähän, joissakin runsaasti.